Anteeksi etten oo taas aikapäiviin kirjoitellu, mut tässä on tapahtunu jumalattomasti kaikkea ja koulussa on kiireitä pidelly. Paino on jojoillu ja oon taas läskimpi kuin aikapäiviin. Siks mua ärsyttää ja harmittaa tänään mennä terkkarille puhumaan tästä ongelmastani, koska en ole enää laiha, en pieni vaan läski ku mikä, ja mun kroppa on niin vääristynyt muodoistaan tän jojoilun vuoksi.
Mulla on töitä (Teatterin narikasta sain! jipiiiiihhh!!!), mulla on asunto (kaupungista iso 54 neliöinen kaksio keskustasta, muutan perjantaina Luckyn kanssa!!!) mulla on rakastava ja ihana poikaystävä joka hyväksyy mut juuri tällaisena ja pitää mua hyvänä, mulla on kaikkea mitä ihminen voisi haluta, elämä paremmin ku ikinä mut silti joku mättää. En vaan voi hyväksyä itseäni. Haluaisin olla tyytyväinen mun painoon, ulkonäköön, olemukseen, elämään, mut en osaa. Ja se tuntuu väärältä koska oon oikeasti onnellinen kuitenkin. Tuntuu että oon totaalisesti sekoamassa. Ajoin tänään apteekin ohi kun olin tulossa töistä, ja olin aivan siitä siihen etttä ratkean taas laksoihin.
Niillä sais painon kuntoon, sen tiedän jo. Mutta en halua tehdä sitä laksoilla, koska pelkään että Lucky saa tietää.
Niin ja Mussu (damn mun täytyy vaihtaa toi nimi :DDD) pyysi mut kaveriksi facebookissa eilen. En tiedä mitä se hakee takaa, mutta hyväksyin, koska pyysin petrinkin kaveriksi tässä vasta. Nyt se juttelee mulle, kyselee kuulumisia. Kysyin siltä, että miks se pyys mut kaveriksi, kun eikös sillä ollut se periaate että eksien kanssa ei olla väleissä, niin se vastas että oli, mut ei jaksa enää kiinnostaa... Mikä tätä mun maailmaa vaivaa? kaikki heittää aivan härän pyllyä
Mussulla ei mee oikein hyvin. Se on selvästi aika masentunu. Ja mie toitotin sille kuin hyvin mulla menee... Oonks mie oikeesti ihan hirveä ihminen?
