Sain viikonloppuna humalassa jonkinlaisen romahduksen. Saunasta tultuani itkin läskiahdistustani kahdelle kaverille, joilla ei ollut aavistustakaan siitä, että minulla on ongelmia sellaisten asioiden kanssa, kuin läskit reidet ja jenkkakahvat. Kuristin parasta kaveriani, juoksin paljain jaloin kauas, en kuunnellut kun kaverit huusi mun perään, lopulta Lucky juoksi niinikään paljain jaloin minut kiinni, ja minä itkin ja huusin haluavani pois, pois, pois täältä. Lucky sanoi että oli jo soittamassa poliiseja. Minä vain itkin ja huusin apua. En muista kuinka kauan itkin ja mitä kaikkea sanoin ja tein, mutta muistan, että Lucky oli peloissaan, ja pyysi että en vahingoittaisi itseäni, jos rakastan häntä. JOS. Minä sopersin että hän on ainoa asia elämässäni, joka tekee elämästäni elämisen arvoista. En muista, kuinka hän sai minut rauhoittumaan, kuinka palasimme juhlimaan, mutta olin peloissani, peloissani siitä, mitä tein. Mikä minua vaivaa? Mikä minä olen?
..... Mua pelottaa.
