Multa ei enää jotenkin luonnistu tämä blogin kirjoittaminen, taidan jäädä pienelle (tai vähän isommallekin tauolle tästä). Mutta ennen sitä, päivitän vielä kerran tilannettani.
Petin Luckyä. Toisen kerran. Juomiseni on kertakaikkiaan karannut käsistä. En jaksaisi enää elää. Tänään soitin viimein YTHS:n mielenterveyspalveluihin, ja todellakin toivon, että saisin hoitoa, että saisin apua. Kun en mie enää jaksa tällaista elämää.
En jaksa käydä koulussakaan. Vaikka todella haluaisin, ja oikeesti tykkäisin olla siellä.
Mistään ei tunnu tulevan mitään. Mikään ei tunnu enää miltään.
Haluaisin vain, että joku pitäisi minua hyvänä, sulkisi syliin, eikä päästäisi koskaan pois, silittäisi ja paijaisi. Saisinpa olla jonkun sylikissa. Ja tuntea itseni hyväksytyksi mustelmille ja viilloille hakatun ihoni kanssa.
Se toinen....
