Nyt ajattelin alkaa kirjoittaa tänne. Ajattelin, että pyrkisin kirjoittaa päivittäin, mutta ainakin kerran viikossa.
Isä tuli juuri asioilta ja alkoi puuhailla keittiössä (jossa itse datailin thinspokuvien merkeissä) ja mua alkoi hävettää sivut joita selailin. Isä teki mulle paahdettua ruisleipää, enkä vain kehdannut sanoa etten voi syödä nyt, koska tää päivä menee pilalle jos syön ennen klo 18. Syödä mussutin sitten menemään.... Läski ääliö. Ja päivä on pilalla.
Yritän hillita haluani oksentaa ulos ne pahuksen leivät, mutta ruisleivän oksentamisesta tulee hirvein olo ikinä. Tulee niin paha närästys että sitä mielummin kärsii läskiahdistuksesta kuin oksentaa. Oon ällö, hyi mua.
Mul ois työsopparin kirjoitus tänään.... En haluasi mennä, koska työnantaja on vanha tuttuni. Mietin vaan että se ajattelee että hyi, miten tuo on lihonut noin? Olin niin pieni kun viimeksi olimme tekemisissä... Haluaisin niin kovasti laihtua, olla pienempi. Kuin keijukainen. Mutta vaaka ei ole kaveri. Vaaka on tyhmä totuuden ääni joka huutaa "läski idiootti! Miksi syöt niin paljon kun pärjäisit vähemmälläkin? Miksi valitat kaikille kuinka läski oot etkä tee asialle mitän?"
...Haluaisin vain olla onnellinen. Katsoa peiliin ja pitää näkemästäni. Olla näkemättä tätä kaikkea ihraa ja läskiä ja löllyvää löllöä mitä näen. Nähdä kapeat ja kauniit jalat... Pienet ja hennot käsivarret... Lonkkaluut... kylkiluut... Selkärangan...
Miksi Mussun pitää olla niin hyvässä fitissä? Se on niinkuin suoraan jostain mieskalenterista. Lihaksia joka lähtöön ja vatsalihakset pullottaa söpöinä pikkupalloina sen masulla. Se on täydellinen mies. Miks niin täydellinen mies tahtoo olla näin epätäydellisen naisen kanssa?
...Mutta ei se kyllä tahdokkaan, se haluaa piilottaa mut. Koska oon säälittävä ja ruma läskiläjä.
Niinpä.... Mussu on lihasta, minä läskiä..
Mistähän aloittaisin? Hyvä olisi varmaan aloittaa aivan alusta...
Jotain voisi kai kertoa.
Olen aina ollut isoluinen, mutta pienikokoinen ja pitänyt itseäni tavallista rumempana. Muistan kerrankin, kun päiväkerhossa, arviolta 5-vuotiaana, eräs poika sanoi että jos olen niin pieni niin miksi olen silti niin painava. Niin. Tuskinpa hän mitään tuolla tarkoitti mutta se sattui pieneen tyttöön. En tahtonut enää naminamia päiväkerhoon evääksi.
Ala-asteella olin aina yksin, kunnes kaksi rinnakkaisluokan poikaa, jotka olivat naapureitani, alkoivat kaveerata kanssani välitunneilla. Olin iloinen, että minulla oli kavereita, mutta siitähän sota syntyi kun luokkani oppilaat alkoivat puhua, että oon lesbo, koska olin poikatyttö ja pidin sinisestä väristä toisin kuin muut luokkani tytöt olivat kunnon pinkki-jengiä.
En kertonut kiusaamisesta. Ajattelin kai että se on okei.
Myöhemmin kun tytöt alkoivat saada muotoja, ja minä en, tulin entistä syrjitymmäksi. Olin ihastunut erääseen luokkani poikaan, mutta en kuollaksenikaan uskaltanut kertoa sitä hänelle. Olinhan ruma ja lihava. Olin tissitön, muodoton lihava poikatyttö, jonka ainoa vahvuus oli se, että olin hyvä koulussa. Mistä kiusaajat saivat vettä myllyynsä, "open lellikki".
Kun yläaste alkoi, masennuin täysin. Perheeni oli jo tuolloin suuri, ja kotimme alkoi käydä ahtaaksi. Äiti ja isä kertoivat tuolloin onnellisina perheenlisäyksestä, ja minä suutuin maailmalle. Vanhempani olivat ylisuojelevia, ja kaikki puhuivat, että olemme lestadiolaisia. Se ahdisti minua niin paljon, että aloin meikata vahvoilla kajaaleilla, aloin kuunnella raskasta musiikkia ja kapinoida kaikin mahdollisin keinoin. Mikä ahdisti ja masensi minua lisää, sillä menetin tupakoinnilla ja alkoholin käytöllä kaikki ystäväni, joita minulla oli ala-asteella ollut.
Kun ahdistus kävi ylivoimaiseksi aloin suoranaisesti kieltäytyä ruuasta. Se oli ainoa asia, jota pystyin kontrolloimaan. Oli raskasta olla sekä hyvä koulussa, että toimia kapinahengessä.
Sorruin seitsemännen luokan keväällä viiltelyyn.
Kuljin koko yläaste-ajan kuin sumussa, ja yhdeksännen keväällä aloin seurustella ensimmäisen kerran elämässäni. Tuo poika ei ollut kuitenkaan hyväksi minulle, hän oli pahimman sorttinen narsisti ja pilasi elämäni käyttämällä minua hyväksi. Olin aivan liian hyväuskoinen, olin rakkauden sokaisema. Poika alkoi käyttää huumeita, ja sotki minut vaikka mihin mukaan. loulta suhde päättyi, kun sosiaaliviranoaiset puuttuivat peliin. Olin tuolloin aloittanut lukion taidelinjan.
Jouduin kuitenkin lopettamaan taidepuolen ja vaihtamaan toiseen lukioon eri puolelle kaupunkia, koska tuo kyseinen poika oli samassa koulussa, eikä halunnut jättää minua rauhaan. 2010 keväällä, tapasin seurakunnan leirillä pojan, josta tuli poikaystäväni. Hän oli himourheilija ja loistava koulussa. Hänellä ei ollut mitään kupruja menneisyydessä ja tunsin jatkuvaa alisuoriutumista hänen seurassaan. Hän oli samassa koulussa, johon vaihdoin. Tunsin kuitenkin tulevani rakastetuksi, joten roikuin epätoivoisena kiinni hänessä. Suhde loppui vuoden 2011 syksyllä, kun hän petti minua baari-illan päätteeksi. Tuolloin syömishäiriöni puhkesi kukkaan. Olin kyllä kärsinyt kaikki nämä vuodet ruualla leikkimisisestä, mutta lakkasin syömästä ja aloin käydä salilla. Laihduin kuukaudessa 5 kiloa.
Vähitellen en jaksanut kuitenkaan enää mennä salille, ja aloin ryypätä lähes joka päivä suruuni ja itsevihaani. Aloin lihoa. Viime kesänä, jolloin olin painavimmillani 58 kg päätin että en enää kestä itseäni. Aloin taas laihduttaa. Ja oksennella. En kestänyt itseäni ja aloin viillellä taas. Jäin yksin, taas. En enää nähnyt kavereita, joiden kanssa minulla oli tapana käydä baareissa, olin ihan yksin. Lokakuussa tapasin sattumalta Mussun. Olemme olleet yhdessä nyt kohta 4kk, mutta minulla on vaikeuksia kontrolloida elämääni hänen seurassaan. Hän pelkää syömättömyyttäni, ja tykkää ostella minulle karkkia yms. Olen varma, että hän on nähnyt viiltojäljet ympäri kroppaani, mutta ei ole vain uskaltanut ottaa puheeksi itsetuhoisuuttani.
Jouluna olin niin masentunut että taisin pilata koko perheeni joulumielen. En osannut muuta, kuin vähentää syömisiä entisestään ja viilsin.
Nyt ollaan tässä päivässä, eikä joulusta ole menty kuin alaspäin. Tosin, ahmiminen on taas mukana kuvioissa, koska olin juuri viikon Mussun luona.
Tekisi vain mieli ottaa neula ja lankaa ja ommella suu kiinni.
Tekisi niin mieli viiltää, syvälle, syvälle, luuhun asti. Kirjoittaa... LÄSKI LÄSKI LÄSKI
... Tälläinen mä oon.
