Isä tuli juuri asioilta ja alkoi puuhailla keittiössä (jossa itse datailin thinspokuvien merkeissä) ja mua alkoi hävettää sivut joita selailin. Isä teki mulle paahdettua ruisleipää, enkä vain kehdannut sanoa etten voi syödä nyt, koska tää päivä menee pilalle jos syön ennen klo 18. Syödä mussutin sitten menemään.... Läski ääliö. Ja päivä on pilalla.
Yritän hillita haluani oksentaa ulos ne pahuksen leivät, mutta ruisleivän oksentamisesta tulee hirvein olo ikinä. Tulee niin paha närästys että sitä mielummin kärsii läskiahdistuksesta kuin oksentaa. Oon ällö, hyi mua.
Mul ois työsopparin kirjoitus tänään.... En haluasi mennä, koska työnantaja on vanha tuttuni. Mietin vaan että se ajattelee että hyi, miten tuo on lihonut noin? Olin niin pieni kun viimeksi olimme tekemisissä... Haluaisin niin kovasti laihtua, olla pienempi. Kuin keijukainen. Mutta vaaka ei ole kaveri. Vaaka on tyhmä totuuden ääni joka huutaa "läski idiootti! Miksi syöt niin paljon kun pärjäisit vähemmälläkin? Miksi valitat kaikille kuinka läski oot etkä tee asialle mitän?"
...Haluaisin vain olla onnellinen. Katsoa peiliin ja pitää näkemästäni. Olla näkemättä tätä kaikkea ihraa ja läskiä ja löllyvää löllöä mitä näen. Nähdä kapeat ja kauniit jalat... Pienet ja hennot käsivarret... Lonkkaluut... kylkiluut... Selkärangan...
Miksi Mussun pitää olla niin hyvässä fitissä? Se on niinkuin suoraan jostain mieskalenterista. Lihaksia joka lähtöön ja vatsalihakset pullottaa söpöinä pikkupalloina sen masulla. Se on täydellinen mies. Miks niin täydellinen mies tahtoo olla näin epätäydellisen naisen kanssa?
...Mutta ei se kyllä tahdokkaan, se haluaa piilottaa mut. Koska oon säälittävä ja ruma läskiläjä.
Niinpä.... Mussu on lihasta, minä läskiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)