No more lies, less the pain

Me kerrottiin Luckyn kanssa mun porukoille, niitten porukoille, Velulle... Nyt tärkeimmät tietää. Ja siihen jääköön. Me ollaan onnellisia. Meillä on kaikki hyvin.
Eilen oltiin katsomassa muutamaa bändiä eräässä ravintolassa ja Luckyn eksä oli siellä, tuli juttelemaan. Se on mun entinen luokkakaveri. Eikä se tienny meistä, en tiiä tietääkö vieläkään, enkä välttämättä haluakaan... Mutta joo, ilta oli ihana lukuunottamatta sitä hetkellistä masennusta, mikä Luckyyn iski tämän eksätempauksen vuoksi. Aiemmin illalla oltiin käyty teatterissa, syöty hyvää äitin tekemää ruokaa kotona, kaikki oli hyvin. Kaikki on ollut hyvin siitä asti kun alettiin Luckyn kanssa. Paino on pudonnut, en muista milloin iltapaino olisi ollut näin paljon vähemmän kuin aamupaino pitkään aikaan :)
Äiti uhkaa patistaa mut syömishäiriöisten vertaistukitoimintaan, mutta en halua mennä, minulla on kaikki hyvin, ei tämä syömättömyys ole minulle mikään ongelma. BMI:kin on vielä normaali.... (kyynel.)
Odotan vain että saan taas nähdä Luckyn ja painautua sen pehmeää ihoa vasten..

ps. sillä on vielä parempi kroppa kuin mussulla oli (tai on, mistäpä mie sen tietäisin. Se on kuitenki kuuleman mukaan laihtunu järkyttävästi, en mie halua että mun mies on luuranko.) Ja rakastan sen tatuointeja ja hiuksia ja käsivarsia ja rintaa ja selkää ja peppua ja varpaita ja hampaita ja silmiä ja kaikkea!
Lucky tekee kaikki ne asiat, on kaikkea sitä mitä pitääkin ja sitäkin mitä en edes osaisi kuvitella mieheltä. Mulla on niin hyvä olla. Tähän tunteeseen voisi vaikka tottua!

Shhieeet

Jooh elikkäs juuh...
Ollaan nyt sit tän Luckyn kans salaa yhdessä... :D Oon ollut nyt sen luona yötä useamman kerran ja eilettäin oltiin ottamassa kuppia... Ja yöllä ku tultii takas niille nii se teki meille ranskalaisia ja nugetteja rasvakeittimessä.. ja mie suunnilleen itkin ku piti syödä. Selitin sille että mulla on vaikeuksia ruuan kanssa, ja pyysin että se ei naurais mulle tai pakottais mua syömään jos en halua. Se katsoi mua niillä suurilla silmillään ja sanoi että ihan rauhassa vain, että ei ole pakko syödä kaikkea, tai mitään mutta että hän tulis tosi onnelliseksi jos maistaisin edes vähän...
Puhuttiin tosi syvällisiä. Kuinka samanlaisia me ollaan. Kuinka huonosti meitä on kohdeltu, ja kuinka ollaan molemmat sellaisia miellyttäjiä mieluummin kuin vaatijoita.
Ja seksi on upeaa!

Oon lihonnu. Koska ryyppääminen ja ruoka. Mutta minua se ei juuri tällä hetkellä kiinnosta. (OUTOA) Lucky sanoo että pari lisäkiloa ei tekis mulle mitään pahaa. Mutta se haluaa että oon tyytyväinen itseeni. Se haluaa että oon onnellinen, se toi mulle tänään aamukahvin sänkyyn... kuin hupsua :)

Se halii ja pitää huolta. Se ei syyllistä mua menneistä, koska ollaan oltu ystäviä jo tyyliin kolmisen vuotta, se tuntee mut ja mie tunnen sen. Me puhutaan entisestä elämästä, entisistä ihmisistä ja meistä. Niin outoa tulla hyväksytyksi.

Oh god, mitä sä duunaat...

Viikonloppu. Huhhuh.. en paljon muuta sano. Erottiin mussun kans, aivan naurettavan asian takia, ei tunnu pahalta, vaan oikeestaan ihan hyvältä - ainaki vielä. Perjantaina olin juomassa, ja menin keskustaan yhen Annan kaverin luo yötä ku ei kukaan vieny mua kotii. Lauantaina menin juomaan -vaikka en ollu suunnitellu -koska

Yks vanha kaveri alkoi juttelee, se oli eronnu viime viikolla lähes kolmivuotisesta suhteestaan, sanoi olevansa vähä oudois fiiliksis ja halus tietää miten mie voin. noh, päätettii lähtee juhlistamaan sinkkuuttamme. Voisin kutsua häntä Luckyksi. Lucky tarjosi mulle juomat ku kaupassa mun kortti ei jostain syystä toiminu. Mentii niitten bändin treenikselle ja velu ja anna tuli myös ja joku kolmas. Juotiin niitä lonkkuja siinä sit ja lähettiin baariin. Lucky tarjosi. Tequilaa. Sanoin kyllä että en pysty juoda tequilaa, et mä kuolen jos juon sitä. No ne yllytti... Sit mä sammuin sinne baarin vessaan, mul on kertakaikkiaan muisti niin pimeenä että ei oo koskaan ikinä menny muisti noin. Lucky oli juossu ja ettiny mua ympäri kaupunkia ja soitellu kaikki ihmiset läpi, ja oli ollu tosi huolissaan. Lopulta mut löydettiin ja mun muistikuvat alkaa taksitolpalta, Lucky oli kantanu mut sinne, maksoi taksin ja mentiin treenikselle yöksi. Oksensin pari kertaa, mut Lucky piteli mun hiuksia ja silitti ja sanoi et kaikille käy joskus noin, et kyl tää tästä, kohta helpottaa.
Kun mun olo oli parantunu, suunniteltiin nukkumista. Mut VITTU siel oli kylmä. Vanha hallirakennus, ei mitään lämmitystä. Oltiin ihan lähekkäin ja koska pitkin iltaa, olin ollut varma että jotain muutakin on kiikarissa kuin pelkkää kaveruutta, myös omalta taholtani, huomasin pian suutelevamme ja noh.. voitte arvata loput.
Mut oon melkein varma et jotain on meneillään, koska seuraavana aamunakin vielä oltiin krhmhmhmmm ja sit se silitti mun hiuksia ja kroppaa ja sanoi jotain et oot tosi kiva tai jotain :P sit se vei mut kotiin...
Ollaan nyt juteltu fb:ssa ja se laittoi mulle sydämen hyvän yön toivotuksen jälkeen..

Siis ei oikeesti, tää tyyppi on mun veljen bändikaveri... Tyylii paras kaveri. Ja mä panen sitä.. Mitä tää elämä meinaa tehä mulle??

APUA

Nyt se laittaa mulle fb:ssä jotain niin kutkuttavaa, et lissään sen tänne:

Mie vaan sitä että tuu loppuviikosta joku päivä meille?

Yöksi?

Sillee secretly!

Älä kerro kellekkää että tuut tänne!

Semmone meidän salaisuus!

Ihan vaan sen takia että Junior ei saa tietää!

Ja voitte olla niin varmoja että oon menossa!! Tää on jännääää!!!