Eilen oltiin katsomassa muutamaa bändiä eräässä ravintolassa ja Luckyn eksä oli siellä, tuli juttelemaan. Se on mun entinen luokkakaveri. Eikä se tienny meistä, en tiiä tietääkö vieläkään, enkä välttämättä haluakaan... Mutta joo, ilta oli ihana lukuunottamatta sitä hetkellistä masennusta, mikä Luckyyn iski tämän eksätempauksen vuoksi. Aiemmin illalla oltiin käyty teatterissa, syöty hyvää äitin tekemää ruokaa kotona, kaikki oli hyvin. Kaikki on ollut hyvin siitä asti kun alettiin Luckyn kanssa. Paino on pudonnut, en muista milloin iltapaino olisi ollut näin paljon vähemmän kuin aamupaino pitkään aikaan :)
Äiti uhkaa patistaa mut syömishäiriöisten vertaistukitoimintaan, mutta en halua mennä, minulla on kaikki hyvin, ei tämä syömättömyys ole minulle mikään ongelma. BMI:kin on vielä normaali.... (kyynel.)
Odotan vain että saan taas nähdä Luckyn ja painautua sen pehmeää ihoa vasten..
ps. sillä on vielä parempi kroppa kuin mussulla oli (tai on, mistäpä mie sen tietäisin. Se on kuitenki kuuleman mukaan laihtunu järkyttävästi, en mie halua että mun mies on luuranko.) Ja rakastan sen tatuointeja ja hiuksia ja käsivarsia ja rintaa ja selkää ja peppua ja varpaita ja hampaita ja silmiä ja kaikkea!
Lucky tekee kaikki ne asiat, on kaikkea sitä mitä pitääkin ja sitäkin mitä en edes osaisi kuvitella mieheltä. Mulla on niin hyvä olla. Tähän tunteeseen voisi vaikka tottua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)