Vittu sä oot taitava

Kävin tänään verikokeissa, kaheksan putiloa verta lurisi taas lääkäreiden tutkittavaksi. Oli ihanaa luvan kanssa paastota. Mutta tiesinhän minä mihin se johtaisi. Kun aamulla tulin verikokeista, en jaksanutkaan mennä kouluun, vaan tulin kämpille makaamaan. Söin varovasti kaksi klementiiniä ja ajattelin että niillä mennään, mutta sitten söinkin nuudeleita, hilloleipää, mehua... ja Lucky tuli kotiin. Ennen kuin ehdin tyhjentää itseni. Sen kunniaksi lähdin kaupungille, ostin melkein kilon irtokarkkeja, toisesta kaupasta pähkinöitä ja kolmannesta kunigatarpitkon. Pitko oli sitä varten että S (pikkusiskoni) tulee tänään illalla käymään. No, linnoittauduin kämpille päästyäni sohvalle ja aloin katsoa supersize vs superskinnyä, enkä ehtinyt jakson puoleen väliinkään saakka kun Anna soitti minulle, että voisko hän tulla kylään. Olin suunnitellut mähöäväni ja vellovani läskiahdistuksessa lopun päivää, mutta lupasin että Anna voi tulla käymään. Hän ihmetteli miksi katson kyseistä sarjaa ja samaan aikaan minä manasin päässäni, että olisi pitänyt sulkea selain. Katsoimme sitten yhdessä Ss vs Ss ja minä mässytin karkkia. Oli niin huono olo, että meinasin jo häätää Annan, mutta sitten onneksi hänen äitinsä soitti ja pyysi hakeen hänet autolla töistä. Anna pyysi minua vielä tupakalle ennen lähtöään, mutta sanoin ettei tehnyt mieli. Sillä mieltäni kuumotteli vain yksi asia: tyhjentäminen. Saman tien, kun ovi kävi, löysin itseni vessasta sormet kurkussa...
Eikä siinä vielä kaikki. Heti oksentamisen jälkeen menin automaattisesti keittiöön, otin ja avasin pitkopaketin ja otin siitä ison palan, ja ahmin sen samantien. Hetkeä myöhemmin olin kauhusta kankea. Taas pitäisi ahmia maha täyteen, sillä muuten en saisi sitä ulos. (En nimittäin osaa oksentaa kuin täydellä mahalla.. -.-) Päätin kuitenkin yrittää. Aikani kakisteltua vessassa, sain kuin sainkin sen perhanan kakkupalan ulos, ja olin ehkä jollain sairaalla tavalla iloinen ja tyytyväinen itseeni, että A) sain lopetettua ahmimisen tältä erää ja B) että sain tyhjennettyä puolityhjän mahan.

hhhh.... mun tarvii oppii olla syömättä niin ei tarttis oksentaa. Nyt kramppaa maha ja joka paikkaa särkee...

wake me up when its all over

vaakasta loppu patteri. En lähe kouluun. En voi. Oon koko päivän sängyssä. Tuntuu et voisin tänää vain kuolla tätä sänkyyn, kunhan ei tarttis syödä ja ahmia.

Makaan nyt viel kahenkymmenen minsan päästäkin alasti mun sängyssä ja tiedän etten ehi enää luennolle. Läskiä, läskiä, läskiä. Oksentaisin jos olis mahassa jotain mitä oksentaa :/ ei ala tää päivä kovin ihanilla fiiliksillä...

Piilottakaa multa ruoka

Taas näin aluksi, en enää nykyisten kerkee postailee niin usein joten pahoittelut siitä!

Musta on tullu niin alkki ku vaan voi ihminen olla. Joudun taistelee etten menis kauppaan ostaan kaljaa tai lähikuppilaan muutamalle. Ajattelen vuorotellen viinaa, ruokaa, painoa, viinaa ruokaa painoa viinaaruokaapainoaviinaaVIINAA... Oon juonu viimeaikoina ihan liikaa. Ja oksentanu. Oon nykyään enemmän buliminen pikka kuin anorektinen. ja oon niin turvoksissa kun ihminen vaan voi olla. Sormukset ei mahdu sormiin, farkut ei mahu päälle, maha on ku ilmapallo, ja se kramppaa kovasti sillon tällön.

Ensviikolla aika labraan, ottavat näääääääääääin pitkän listan eri näytteitä ku koittavat selvittää miks mun hemoglobiini on 100. Kahen viikon päästä on aika sisätautien polille, ton mun mahani takia.

Tuntuu että oon niin sairas. Vaikka en ole! Oon fyysisesti terveempi ku aikoihin ja tiedostan että on typerää syödä kerralla kaikki mitä jääkaappiin on vähillä rahoilla ostettu ja sen jälkeen käydä oksentamassa ne pytystä alas. Mutta mie en voi hallita tätä. Tää hallitsee mua. Ja mie annan sen tehä niin.
Ääni on taas mukana kuvioissa. Tai nykyisin se on jo varjo. Mie tunnen kuinka se huohottaa niskaan kun kävelen kouluun, kuinka se kulkee mun vierellä ja muistuttaa olla syömättä kouluruokaa. Sit koulusta kotiin tultuani, kun Lucky lähtee treeneihin tai salille, varjo avaa mulle kaappeja, ja käskee syömään. Ja minä tottelen "koska enhän ole syönyt koko päivänä mitään", joten eihän yksi leipä mitään haittaa. eikä puoli purkkia jugurttia. eikä toinen leipä hillolla, eikä kolmas, eikä neljäs, eikä eilinen päiväruoka mitä jäi kattilaan, eikä äidin tekemä pulla pakkasessa, eikä neljäs pulla, eikä murot, eikä mustikkarahka. Hyvä! Sen jälkeen janottaa ja sitten kaatuu kurkusta maitoa, mehua, kaljaa (jos sitä sattuu olemaan) ja vettä. Sitten tajuan mitä oon taas tehnyt ja juoksen vessaan lukiten oven perässäni, toivoen että varjo jäisi ulkopuolelle, ja että kerkeäisin oksentaa ennen kuin Lucky tulee kotiin.

Sitten taas hautaudun onepiecen sisään sohvalle itkemään ja katsomaan jotain paskaa ohjelmaa musiikkiteeveestä.

Miks mie en vaan vois olla pieni ja kaunis, painoton pikku keijukainen?