Taas näin aluksi, en enää nykyisten kerkee postailee niin usein joten pahoittelut siitä!
Musta on tullu niin alkki ku vaan voi ihminen olla. Joudun taistelee etten menis kauppaan ostaan kaljaa tai lähikuppilaan muutamalle. Ajattelen vuorotellen viinaa, ruokaa, painoa, viinaa ruokaa painoa viinaaruokaapainoaviinaaVIINAA... Oon juonu viimeaikoina ihan liikaa. Ja oksentanu. Oon nykyään enemmän buliminen pikka kuin anorektinen. ja oon niin turvoksissa kun ihminen vaan voi olla. Sormukset ei mahdu sormiin, farkut ei mahu päälle, maha on ku ilmapallo, ja se kramppaa kovasti sillon tällön.
Ensviikolla aika labraan, ottavat näääääääääääin pitkän listan eri näytteitä ku koittavat selvittää miks mun hemoglobiini on 100. Kahen viikon päästä on aika sisätautien polille, ton mun mahani takia.
Tuntuu että oon niin sairas. Vaikka en ole! Oon fyysisesti terveempi ku aikoihin ja tiedostan että on typerää syödä kerralla kaikki mitä jääkaappiin on vähillä rahoilla ostettu ja sen jälkeen käydä oksentamassa ne pytystä alas. Mutta mie en voi hallita tätä. Tää hallitsee mua. Ja mie annan sen tehä niin.
Ääni on taas mukana kuvioissa. Tai nykyisin se on jo varjo. Mie tunnen kuinka se huohottaa niskaan kun kävelen kouluun, kuinka se kulkee mun vierellä ja muistuttaa olla syömättä kouluruokaa. Sit koulusta kotiin tultuani, kun Lucky lähtee treeneihin tai salille, varjo avaa mulle kaappeja, ja käskee syömään. Ja minä tottelen "koska enhän ole syönyt koko päivänä mitään", joten eihän yksi leipä mitään haittaa. eikä puoli purkkia jugurttia. eikä toinen leipä hillolla, eikä kolmas, eikä neljäs, eikä eilinen päiväruoka mitä jäi kattilaan, eikä äidin tekemä pulla pakkasessa, eikä neljäs pulla, eikä murot, eikä mustikkarahka. Hyvä! Sen jälkeen janottaa ja sitten kaatuu kurkusta maitoa, mehua, kaljaa (jos sitä sattuu olemaan) ja vettä. Sitten tajuan mitä oon taas tehnyt ja juoksen vessaan lukiten oven perässäni, toivoen että varjo jäisi ulkopuolelle, ja että kerkeäisin oksentaa ennen kuin Lucky tulee kotiin.
Sitten taas hautaudun onepiecen sisään sohvalle itkemään ja katsomaan jotain paskaa ohjelmaa musiikkiteeveestä.
Miks mie en vaan vois olla pieni ja kaunis, painoton pikku keijukainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)