hiljaiseloo ja elon hiljaisuutta

juuh, sori taas ku en oo aikoihin kirjotellu... Lucky oli etelässä viikon, kuolin yksinäisyyteen. Kuolin unettomiin yksinäisiin öihin. Olin kuin koira, joka on jätetty yksin kotiin omistajien ollessa poissa. Tiesin että kukaan ei ole missään, mutta silti pyörin hädissäni ympyrää ja etsin häntä joka paikasta.
sain diagnoosin tohon mun vaivaan. Refluksitauti (ruokatorven ja mahaportin välinen sulkijalihas on liian löysä, ja mahanesteet pääsee nouseen ruokatorveen, ja se on mulla synnynnäinen elimellinen vika, sillä yleensä iäkkäillä ihmisillä se löystyy luonnostaan luulen kyllä että olen saattanut aiheuttaa sen itse bulimioinnillani.) ja ärtyvän suolen oireyhtymä. mitään selitystä mun hemoglobiinin alhaisuudelle ei löydy, lääkäri käski mun syödä paremmin. Musta tuntuu et se tais ymmärtää mikä mua oikeesti vaivaa. Noh, eipä sanonu mitään. Ehkä ylitulkitsin sen varpaista hiusrajaan saakka vaeltavaa arvioivaa katsetta. Se vain sanoi että jos vanhemmalla iällä alan lihota paljon, refluksi voi pahentua. Sitten se naurahti ja sanoi että mulla ei ole kyllä siitä pelkoa vielä kymmeniin kiloihin. Kätteli, ja sanoi heihei ja näkemiin. Että semmosta.