palapeli

mie tiiän, että aika moni tuttu lukee tätä mun blogia. Se pakottaa mua tervehtymään. Mutta toisaalta, se lisää mun tuskaa, kun en voi kirjoittaa kaikkea mitä tunnen enää tännekkään. Tää on ollu mun hermoreikä. Tää blogi siis.
Tiedän, että teistä lukijoista suurin osa haluaa kuulla mun edistyvän. Joko laihtumisessa tai paranemisessa. Olen pahoillani mutta tämä postaus ei käsittele kumpaakaan aihetta. Tää postaus on all about me .
olisin halunnut olla laiha ja pieni, nyt kun on kesä. Olisin halunnut, että lakkiaiskuvissa näyttäisin kauniilta ja pieneltä. Se ei vaan nyt mennyt niin. Oon pettynyt itseeni, niin monin tavoin. Oon ollut saamaton. Laiska. Mähö. Mättö muija. Olisin halunnut tehdä tämän kaiken mistä haaveilin, kuinka lähellä sitä olinkaan. Halusin, että Luckyn silmissä, muistoissa olisin kaikista entisistä se pienin ja kaunein. Koska kaikki sen edelliset on täydellisiä. Erilaisia, mutta samanlaisia. Mie erotun joukosta koska olen pieni ja pyöreä, lapsekas, "söpö". Ei minua koskaan kuvailla kauniiksi, solakaksi, ei edes hoikaksi. Ne sanoo että oon pieni ja söpö. Koiran pennusta sanotaan niin. Ei naisesta.
oon ollut myös koulussa aikaansaamaton. Nyt on 20 op:tä kasassa tältä koko vitun vuodelta. Juhannukseen asti on aikaa suorittaa vielä muutama. Jos jotenkin saisin ne 40 ettei tarttis Kelalle takasin maksaa...
kuinka paljon ahistaa ja vituttaa ku oon niin laiska ja aikaansaamaton?
tiiän että turha mun on täällä rageta asiasta, mutta pakko on jossain. Anteeksi.
kyllä musta tulee vielä parempi. Parempi sisko, parempi tyttöystävä, parempi tytär, parempi ihminen. Kunhan nyt jotenki saisin tän levällään olevan elämän kasaan. Kunpa joku auttais mua kerään ne palaset ja ettimään puuttuvat, niin että tää palapeli sais edes jonkinlaisen muodon, mistä lähtee jatkamaan kokoamista.

uudet tuulet

Nyt mie aion muuttua. Kävin juuri keskustelemassa mun tuutoriopen kanssa mun opinnoista ja se oli tosi ymmärtäväinen. Mulla on nyt itsenäistä suoritettavaa ihan rutosti, mutta aikaa on juhannukseen saakka. Sitte ei tarvi enää valehdella mammalle, että koulu menee hyvin ja oon valmistumassa kahden vuoden päästä taiteiden kandiksi! Jippiii!!! Paino on noussut, mutta en koe sitä enää niin suurena ongelmana ( paitsi aika-ajoin kun huomaan ettei vaatteet istu enää niinkuin aiemmin), Luckyn kanssa on tullut yksi iso riita, ja sekin johtui vaan siitä, että koin että Lucky ei koe mua haluttavana ja kauniina ym. Luckylla on töitä ja rahahuolet alkaa vähitellen hellittää. Vielä pitäs itselle kekasta jostain kesätyö, mutta vaikka stressaankin kovasti siitä, jotenkin tuntuu ettei maailma kaadu siihen. Nyt ois tällä viikolla vielä viimenen rutistus koulussa esseiden ja loppuproduktioiden kanssa, ja kunhan siitä selviän, mikään ei estä mua nauttimasta elämästä! En muista millon viimeksi ois tuntunu näin hyvältä :)
vaikka onkin kiireitä, rahahuolia, stressiä, läskiahdistusta ja epätoivoa vieläkin, tuntuu silti, että oon selättämässä tämän. Oon ottamassa niskalenkin sairaista ajatuksista ja olen alkanu elää täysillä pienistä asioista nauttien.
Pysykää tekin vahvoina, kyllä se joskus aina helpottaa :)