Nyt mie aion muuttua. Kävin juuri keskustelemassa mun tuutoriopen kanssa mun opinnoista ja se oli tosi ymmärtäväinen. Mulla on nyt itsenäistä suoritettavaa ihan rutosti, mutta aikaa on juhannukseen saakka. Sitte ei tarvi enää valehdella mammalle, että koulu menee hyvin ja oon valmistumassa kahden vuoden päästä taiteiden kandiksi! Jippiii!!! Paino on noussut, mutta en koe sitä enää niin suurena ongelmana ( paitsi aika-ajoin kun huomaan ettei vaatteet istu enää niinkuin aiemmin), Luckyn kanssa on tullut yksi iso riita, ja sekin johtui vaan siitä, että koin että Lucky ei koe mua haluttavana ja kauniina ym. Luckylla on töitä ja rahahuolet alkaa vähitellen hellittää. Vielä pitäs itselle kekasta jostain kesätyö, mutta vaikka stressaankin kovasti siitä, jotenkin tuntuu ettei maailma kaadu siihen. Nyt ois tällä viikolla vielä viimenen rutistus koulussa esseiden ja loppuproduktioiden kanssa, ja kunhan siitä selviän, mikään ei estä mua nauttimasta elämästä! En muista millon viimeksi ois tuntunu näin hyvältä :)
vaikka onkin kiireitä, rahahuolia, stressiä, läskiahdistusta ja epätoivoa vieläkin, tuntuu silti, että oon selättämässä tämän. Oon ottamassa niskalenkin sairaista ajatuksista ja olen alkanu elää täysillä pienistä asioista nauttien.
Pysykää tekin vahvoina, kyllä se joskus aina helpottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)