Anteeksi hiljaiseloni!

Täytyy pyytää anteeksi etten oo päässy postaamaan tänne aikapäiviin. Liian paljon on tapahtunu ja nettiä ei oo ollut. En ees tiedä mistä aloittais!

Olin siis pari viikkoo Annan luona hoitamassa sen koiraa, ku se oli italiassa. (Joo en oo kateellinen) Oli ihan rentouttavaa olla yksin kämpässä ja parasta oli se että kukaan ei tullu  sanoo mulle millon pitää syödä ja mitä. Mussu pääsi kouluun Ouluun, kauppatieteitä lukemaan. Hienoon kouluun, hienoa alaa. HIENOA. Haluttas olla onnellinen sen puolesta, mutku ite en pääse kai mihinkää, oon varasijalla teolliseen muotoiluun... Tunnen itteni niin luuseriksi jos en pääse mihinkään.. En päässy tradenomiksikaan. En päässy AMMATTIKORKEAKOULUUNKAAN! oikeesti ette usko miten masentaa. Ja kaikki muut pääsee. Kaikki muut lähtee. Kaikki kaverit lähtee. Anna ja Velu lähtee kiertää Eurooppaa. Kaikki kaverit laittaa kämppää. 

Mä jumitan. Must ei tuu ikinä mitään. 

Äiti sano ku se halus keskustella mun kaa, että mulla on huono elämänasenne, mun pitäis aikuistua ja hyväksyä se että kaikki kohtaa elämässään epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Että mun pitäis nauttia nyt ku voin vielä lorvia. Se sanoi myös, että siitä on kurjaa kattoa kuinka surullinen ja katkera mie aina oon. Että jos mä oon niin katkera elämälle jo parikymppisenä, mulla täytyy olla aika paha olla.

Mua itkettää. 

Äiti ei voi käsittää kuinka pahalta musta tuntuu. Ku mitä tahansa teen, mä oon epäonnistuja. Yritinpä mie laihduttaa, treenata, opiskella, olla parisuhteessa, olla esimerkki, olla roolimalli... mitä tahansa yritän, aina epäonnistun.

Ai niin. Ja mussu sai kuulla, että Petri (siis se eksäni) pääsi myös Ouluun, maantieteitä opiskelemaan. Ette usko mikä show on nyt päällä kun Mussu uhkaa jättää menemättä sinne kouluun, hakea siirtoa ym... 

Ja mä jumitan täällä. Jumissa. Oon ku liimattu oman pääni sisälle, mikään ei edisty, mä oon vaa tällanen jumittaja.

Haluan oman kodin. Toivon niin kovasti, että pääsisin siltä varasijalta sinne kouluun, että voisin muuttaa pois. Omaan pieneen kotiin. Tyhjentää mun pään sisällön johonkin konkreettiseen. Tietää, ettei kukaan niitä tule sieltä etsimään. Yrittää alkaa elää onnellista ja normaalia elämäää. 

PAH

Joutavuuksia...