Äh. Mä en oikeesti kohta enää jaksa. En vaan jaksa tota Mussua. Aina ku asiat alkaa olla jollain mallilla, se kiskoo mut taas nurin.
Otos meijän fb-keskustelusta tältä illalta:
Mussu:
mut kelaa ku
se saattaa muuttaa samaan paikkaan
gg
jos sitä näkyy kerranki missään
nii
käyn nakkaa eropaperit pöytään
ja haen johonki spugemestaan
Minä:
et sie siihen törmää
ku et ajattele
Mussu:
yliarvioit yliopiston koon
mun ajattelu vaikuttaa reaalimaailmaan
Minä:
:/
Mussu:
sinne
Minä:
haluat sie, sinusta tulee BOSS
mieti kuin hyvin tienaat ku valmistut
+ kuin kovasti teit töitä et pääsit sinne
Mussu:
en tarvi sun panokaverien läheisyyttä
(Pitkä tauko, kumpikaan ei puhu mitään)
Minä:
haluaksie jutella mun kaa jostain vähän pirteämmästä vai lähenkö nukkuu :S
Mussu:
Öitä.
Siis oikeesti. Kuin tyly voi toiselle olla? Oisko vaan liikaa pyydetty että edes parisuhdeasiat ois joskus kunnossa.. En mä enää edes halua täydellistä elämää. Haluaisin elettävän, kelvollisen, siedettävän elämän. Mua oksettaa että mä annan itseäni kohdella näin. Aina. En koskaan osaa sanoa mitään... Haluaisin yhtäaikaa niellä kaiken paskan, ajatella että kaikki muuttuu, ja yhtäaikaa haluaisin vetää sitä turpaan ja sanoa että jumalauta, mun elämä on yhtä helvettiä jo ilman sun panostaskin.
Itkettäs. Oon kestäny tällaista nyt jo mitä, yheksän kuukautta? Tuntuu lyhyeltä numeroina, mutta vitun pitkältä lusittuna. Mä tiedän että meidän suhde voi toimia, sillä meillä on upeaa aikaa sillon kun ei oo riitaa mun eksien takia. Ja huomenna ois lähtö Mussun kaa sen sukulaisten luo päiväreissun verran jonnekki korpeen. Minusta se kuulostaa oikein mukavalta, Mussusta ei. Mielummin se olis sisällä, pelais tai että katottas jotain leffaa jne. Mie tartten aktiviteettejä ja seikkailua tähän elämään. Siksi mie varmaan Mussun selän takana käyn baareissa ja poltan ja muuta. Tartten jotain.
Ääni on taas puhunu mulle. Tälleen btw. Se hengittää mua. Mun on vaikeeta olla. Se puristelee mun läskejä peilin edessä ja työntää mun sormet mun kurkkuun. Se laittaa mut unohtamaan ruokailut, se sanoo että musta tulee hyvä ja kelpaava vain ja ainostaan siten, että tottelen sitä. Ja mä haluan totella. Musta tuntuu että tällä hetkellä se on mun ainoa ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)