Illalla menin kuppilaan, missä meijän ainejärjestö oli järkänny koti-ikävänhylkäämisbileet, ja mulla oli oikeestaan ihan hauskaa, en juonut liikaa, vaan aika soppelisti, ja koko illan pelkkää bisseä nii tänä aamuna ei ollu edes darraa. Tutustuin eilenillalla vähän paremmin erääseen, jota olen jostain syystä katsellut koulussa. En ymmärrä miksi teen niin, mutta pidän hänen tyylistään, puhetavastaan, olemuksestaan, ja eilen aloin pitää hänestä vielä vähän enemmän kun huomasin miten paljon meillä on yhteistä ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
En saisi tehdä niin, olenhan kihloissa. Mutta silti teen. Onneksi sain yöpaikan Annalta, muuten olisin kai mennyt hänen luo yöksi....
Pelottavaa. Mikä mua vaivaa?
Toivon ja odotan sitä niin kovasti että saisin pian sen asunnon. En vain kestä asua enää kotona. Haluan oman elämän. Kotona on liikaa houkutuksia. Nuudeleita. Sipsiä. Vaaleaa leipää. En halua syödä mitään. Haluan elää pelkällä ilmalla. Oon nyt joka päivä käyttäny sitä lactulos - nestettä, tuoteseloste sanoo että suoli ei totu siihen, ja sitä voi käyttää pitkäaikaisestikin. Se on halpaa. Ja maha tyhjenee. Tulee hyvä olo. Taidan olla koukussa...
Luulen että voisin lopettaa sen käytön sitten kun muutan pois, koska silloin ei tarvitse syödä enää. Tai ainakin käyttäisin sitä vain silloin tällöin. Ainoa huono puoli siinä on, että maha on järkyttävän kipeä ja rupsuja tulee lähes koko ajan (voin kertoa että luennolla istuminen paikoillaan ja aloillaan on vaikeaa ku mahasta kuuluu vaikka mitä ja ilmaa ei voi päästää ulos). Anteeksi, en tarkoita mainostaa tuota lääkettä, halusin vain (niinkuiin aiemminkin olen blogissani maininnut) olla rehellinen siitä mitä teen ja käytän ja mitä siitä seuraa.
Saisinpa jo sen oman kämpän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)