pistä lintu häkkiin

Ja taas mennään.
Kuumeilu on jatkunut ja oon kertakaikkisen uupunut. Paino on pudonnut nyt tän sairastelun aikana puolitoista kiloa! (se ois hyvä juttu jollen ois lihonnu aiemmin... ) En oo pystyny syömään oikeastaan mitään, ja koska mun maha ei yksinkertaisesti kestä ibuprofeiinia, mikään ei siis oikein oo ehtiny imeytyy siitä vähäisestä ruuasta. Kätevää, ei tartte syyä laksatiivejä ku pelkkä burana aiheuttaa isomman reaktion. Se vaan että parantuminen ei näytä hyvältä.
Kävin tänä aamuna YTHS:llä (ylioppilasterveydenhuoltosäätiö), ja  pika crp näytti 177. Ei paha mutta sitte piti tutkia että onko virus vai bakteeri ku virukset ei yleensä nosta niin korkealle noita tulehdusarvoja. Noh seurantaan, perjantaina uudestaan. Sain duact reseptin tukkoisuuteen mutta muuta ei käteen jääny siitäkään reissusta. Jos sitä sitte koittais parantua kotikonstein....
Tänään on onneksi vapaapäivä, mutta huomenna pitäis taas jaksaa kouluun.

Perjantaina sattui muuten tosi outoa. Mussu tuli oulusta, ja kävin hakee sen autolla sen porukoilta meille. Se oli jostain suuttunu, näin sen, mutta se ei suostunu kertoon et mikä sil on hätänä. Meille kun päästiin, sanoin että jos et nyt ala laulaa et mikä sul on hätänä niin voit lähtee käveleen. Että en jaksa sairaana mitään mököttämistä ilman syytä.
 - Ei vastausta
Menin laittaan petivaatteita sänkyyn,  ja sit mussu tuli sängylle makoileen. Ei vieläkään sanaakaan. Pyysin vielä viimeisen kerran vastausta siihen, että mikä mussulla on hätänä ku on sellanen örrimörri. Mussu sanoi, että ei mikään, mennään iltapalalle. Sanoin että jaa ja joo, ja aloin katsoa fb:sta päivityksen jonka M oli tehnyt seinälleni. Mussu oli jo tässä vaiheessa yläkerrassa. Huomasin fb:n sivupalkissa, "ihmisiä joita saatat tuntea" -palkissa Petrin. Hetkeksi jäädyin, mietin että miten voi olla mahdollista, että minun blokkaamani ihminen on yllättäen taas näkyvillä. Yritin blokata hänet, mutta fb herjasi että on liian aikaista blokata uudestaan. Että pitäisi odottaa 48h. Siinä vaiheessa mulle valkeni, miksi mussu oli ollu niin kummallinen, ja miten petri liittyi tähän. Mussu oli murtautunut mun faceen, käynyt unblokkaamassa petrin ja stalkannu sitä mun käyttäjänä, varmaan varmistaakseen että meillä ei ole mitään käynnissä.
En tosiaan tiedä mitä tunsin kun rymistelin ylös ja kiskoin mussun ylös sohvasta ja sanoin vihaani niellen "mulle alkaa valjeta tää homma" Mussu vaan totesi "Mennäänkö alas, ei kehtaa riidellä täällä kaikkien näkösällä"

Takaisin mun huoneeseen päästyämme paiskasin oven kiinni ja osoitin sormella läppärinnäyttöä, jossa yhä vilkkui facebookin laatikko joka estää mua blokkaamasta petriä.
Mussu nauroi.
Kysyin että mitä helvettiä.
Mussu sanoi että halusi varmistaa että mulla ei oo mitään salattavaa facebookissa.
Minä huusin suun täydeltä kirosanoja sen naamalle, siitä kuinka ihan vitun sama koko mussu mulle on, kuinka turhauttaa kun se ei luota ja tekee tällasta selän takana, vielä sen jälkeen ku on kihlannut minut.
Mussu otti kiinni mun olkapäistä ja koitti rauhoittaa. Minä huusin jotain lisää, revin siltä silmälasit päästä ja olin lyödä. Kirosin koko meidän suhteen ja latelin tulemaan kuinka mussu haluaa vain satuttaa, aina nostaa pystyyn ja kaataa taas. Kiskoin sormuksen sormesta nakkasin sen pitkin seiniä.Vannoin, että tämä oli tässä, huusin, että painu vittuun, lähe käveleen... jne. Koitin työntää mussun pois, mutta onnistuin vain raapimaan sen käsivarren vereslihalle. Siinä vaiheessa mussu tarttui kiinni ja piti lujasti.
Se katsoi mua silmiin, ja sanoi. "Pikka, mä pelkään." 
Sitten taas tapani mukaan murenin, ja koko mun vahva olemus oli hetkessä kadonnut. Mussu otti syliin ja vakuutteli että kaikki on hyvin. Ja minä uskoin. Taas.
Kyllä me saatiin sovittua tuo, ja kaikki jatkuu ennallaan, mutta kyllä tuo jää kaivertamaan.

Ja mua pelottaa... En oo koskaan ollut väkivaltainen muita kuin itseäni kohtaan. Ehkä mussun henkinen väkivalta mua kohtaan tekee musta väkivaltaisen käytökseltäni? Mutta en minä koskaan... Tosin olen sanonut sen aina, en voisi satuttaa mitenkään sitä ketä rakastan...