Rengastettu nimetön turpoaa

Turvottaa. Paino nousi eilisestä ihanan pienestä kilolla tähän hetkeen. KILOLLA. Huomenna aloitan kolmen päivän mittaisen mehudieetin. Pelkkiä tuoremehuja. Ja laksat jatkuu. Tänäänkin oon ottanu 30 ml, aattelin ottaa lisää ku söin.. Ei oikeesti oo totta kuin suurta syyllisyyttä tunnen 50 kcal sisältävän pussikeiton syömisestä?? Jokin ei oo nyt oikein mun päässä, mut jollain sairaalla tavalla mä tykkään tästä. Tykkään olla kieroon kasvanut.

Sormus kiristää. Nesteitä on siis oikeesti tullu, jotenkin... Haluaisin ottaa tuon sormuksen pois. Tänään on taas sellanen fiilis että en halua olla loppuelämääni jumissa yhden ihmisen kanssa.
Mitä mulle oikein on tapahtumassa. Oon aivan kuin eri ihminen, en edes tunne itseäni enää. En edes sen vertaa mitä tunsin aiemmin...

Viilsin myös. Mutta vain yhden pienen viivan. Yhden kauniin punaisen viivan. Se sylki pieniä punaisia helmiä ulos, ja minä katselin niitä lumoutuneena... Pelkään itseäni.

Tänään lenkillä kävi jotain pelottavaa. Jalat ei vaan liikkuneet niinkuin minä olisin halunnut. Ne oli raskaat ja maa tuntui vetävän niitä aivan liikaa puoleensa. Purin hammasta ja pakotin ne liikkumaan. Seuraavaksi sydänalaa alkoi puristaa. En saanut henkeä. Silmissä sumeni. Olo oli kuin jostain pahimmasta painajaisesta... Onneksi se meni ohi.
Ois se ollu hauska ku oisin saanu jonku sydänkohtauksen keskellä mehtää eikä olis ollu ketään auttamassa, saati sitte jos joku mut ois löytäny nii oisin kai jo ollu mennyttä siinä vaiheessa. Ehkä alan lenkkeillä ihmisten ilmoilla...

Huomiseksi ois palautettavia tehtäviä, mutta en oo aloittanutkaan mitään niistä. Yhteen niistä tarttee kirjan, jota mulla ei ole. Hienosti menee tää yliopisto....