Tekis mieli itkeä. Kaikki on tuntunut tänään niin kovin etäiseltä.
Kyyneleitä ei vaan tuu, oon jotenkin niin turta. Kävin ostaan laksatiivistä nestettä apteekista. Ei oo varmaan hyväksi ottaa täyttä annosta näin illalla juuri antibiootin otettuani... but there's no fuck to be given. Mussu on jotenkin etäinen. Kaikki on.
Juttelin tänään erään tutun kanssa, ja olin pitkästä aikaa oma itseni. Luulisin? Ainakin uskon vahvasti että olin se, joksi joskus tunsin itseni. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin myös se juttutuokio ja harmaus palasi.
Haluaisin vain käpertyä omaan epätoivooni, nukkua pois. Tää masennusfiilis ei oo aikoihin ollu näin korkee. Haluaisin vain olla vapaa. Tekemään mitä itse haluan, olla tekemättä mitään. Unohtua omiin ajatuksiin, vaipua uneen...
Anteeksi näistä ajatuksista. Tänään ei vaan oo ollu vahva päivä. Toivottavasti huomenna on parempi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)