Booze, drugs and anamia

Päihteet auttaa mua elämään. Viikonloppu meni taas ryypiskellessä ja poltellessa. Tänään kävin päiväkaljoilla. Haluaisin olla kokoajan humalassa tai pöllyssä niin kaikki tuntuisi selvemmältä. Paradoksaalista, eikö? Paino jojoilee taas vaihteeksi tämän ryyppäämisen vuoksi.
Lähtis ne nesteet liikkeelle ettei turvottais niin mahottomasti. Pitää varmaan käydä hankkiin jotain detoksijuomaa jostain luontaistuotekaupasta.

Tänään tuli myös ahmittua. Ja leksattua. Taas. Jos jotain positiivista, niin nykyään se ei ole jokapäiväistä, ehkä kerran, pari viikossa tapahtuvaa perseilyä. Mielummin olisin kyllä syömättä, mutta se ei toimi niin. Se mättämisen halu kun iskee, niin mie en sitä osaa vastustaa.

Ajattelin huomenna käydä ostamassa tomaatteja ja muita pikkuisia vihanneksia ja hedelmiä, joista aion muodostaa tulevat ateriani. Vege olen ollut jo pitkään, mutta nyt minun on jätettävä kaikki eläinperäinen pois. Niin idioottimaiselta kuin se kuulostaakin, minun on päästävä irti ylimääräisistä proteeinivarastoistani kehossani, jotta kehoni voi alkaa polttaa rasvaa. Proteeni sijaitsee lihassa. Käyttölihakseni kyllä väsyvät jo nyt, pienissäkin kotihommissa, niinkuin vaikka tiskaamisessa tai imuroinnissa, mutta vielä joutaa lähteä, niin kauan että kroppani alkaa käyttään kaikkea sitä rasvaa, mitä kropassani on.

Minun täytyy alkaa myös taas laskea kaloreita. Tavoitteeni on nimittäin saavuttaa 40 kiloa syyskuun alkuun mennessä, ja laskelmieni mukaan se on täysin mahdollista, jos vain kurinalaisesti noudatan ruokavaliota ja liikun. Voisinkin tästä siirtyä tekemään ostoslistaa huomiseksi ja suunnittelemaan aterioita ja jumppatuokioita.