mie tarvin työn, tarpeeksi viinaa tai lääkityksen, tai mahdollisesti näitä kaikkia että jaksaisin. Nyt alkaa tuntua jo suhteettoman raskaalta. Teen huomenna raskaustestin, koska menkat on kaks viikkoa myöhässä. On ne ennenkin jääneet tulematta, mutta mitään ei ole ollut. Stressaa niin saatanasti. Kaikki. Miksen mie vaan voi marssia sossuun niinku kaikki muutki? Koska mie oon yrittänyt. Yliyrittäny. Pitääkö mun lakata kaikenlainen yrittäminen ja alkoholisoitua lopullisesti, menettää kaikki, ennenku saan sieltä rahaa? Miksei tavallisia normaaleja talousahdinkoisia auteta? Miksi yths on heinäkuun kiinni? Miksi en saa nostettua luuria käteeni ja soitettua mihinkään kertoakseni kaiken? Haluan ja en halua. Tarvitsen ja en tarvitse. Haluan olla onnellinen, kukapa ei haluaisi. Tällä hetkellä en vain enää tiedä, mikä tekee minut onnelliseksi. Viina ja itsensä loppuun ryyppääminen? Seksi ei tunnu enää juuri miltään. Lucky on etäinen. Ajatukset tappaa mut sisältä joka yö. En pysty nukkumaan. Syödä en halua, eikä ole ruokahaluakaan, onneksi. Jotain positiivista jos pitää etsiä niin alkukeväästä cubuksesta ostamani 24" milla- farkut mahtuu nyt jalkaan. En tiiä mitä pitäs ajatella, peilikuva läskistyy päivä päivältä ja joka päivä huomaan, kuinka selluliittiä kasautuu yhä enenevässä määrin käsivarsiini ja perseeseen.
huominen tuntuu etäiseltä. Eilinen tuntuu etäisemmältä. Voitte vain kuvitella, kuinka tässä mitään tulevaisuutta osaa suunnitella, kun ei vuorokauden sisäänkään osaa mitään sanoa, enkä ole enää lainkaan varma, tahtoisinko suunnitella mitään erityistä tulevaisuudelle. Kaikki mitä oon suunnitellut, yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa, on kariutunut alkuunsa. Tai, ei aivan alkuunsa. Yleensä ehtii innostua hetkeksi ennenkuin suunnitelmat kusee.
miksi kaiken täytyy olla niin vaikeaa juuri nyt? Onko kaikkien elämä yhtä vittumaista kuin mun, vai oonko ainoa joka elää tälläista helvettiä joka ainoa päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)