Fuck the karma

Mulla niin turhauttaa... Tuntuu että kaikki mitä teen on turhaa. Ainakin mussulle... Tänään kun lähdettiin bussilla sen luota, se lupas tulla puolestaan viikonlopuks meille. Pakkasi kaikki jututki mukaan ja olin niin iloinen. Sillä oli lääkäriaika ja menin sen mukaan, ajat oli myöhässä aika reippaasti ja istuttii sit kolme tuntia siellä lekurin vastaanotolla odotushuoneessa. 
Kun viimein päästiin pois, mussu alkoi kysellä multa bussiaikatauluja. Mä ihmettelin mitä varten ku olin soittanu isän hakee meidät. Mussu vastas et se tahtoo kotiin. Mä olin ku puulla päähän lyöty. Mitä varten???  Lopulta se suostui kuitenki tulemaan meille. Siivosin hulluna ku tyyliin kuukauteen nähnykkään imuria tai pyykkikonetta ja mussu pelasi sen puhelimella mun pikkuveljien kanssa. Sit ku oltii syömäs välipalaa (minä hemmottelin mussua paahtamalla sille leipää ja keittämällä kahvia ja laittamalla kaiken sille valmiiksi) nii se yhtäkkii sanoo et mä lähen isän kyydil kotiin sit ku se tulee töistä. Ja, no, yritin siinä suostutella jäämään, edes yhdeksi yöksi ku olin jo kerenny olla niin innoissani että pääsen jakamaan ison ihanan parisänkyni pitkästä aikaa mussun kanssa.. mutta ei niin ei. 
Ja niin se lähti. Se lähti. Ei ollu valmis uhraamaan aikaansa mua varten täällä, meillä. 
Mietin vain että voisko syynä olla se, että koska isä on nyt lomautettuna ja rahat lievästi sanottuna tiukoilla, se ei halunnu olla ylimääräisenä suuna ruokittavien jonossa? Vai se et koska sen täytyy treenaa joka päivä että sen lihakset kasvais, ja se ei pysty treenaa meil koska ei oo tarpeeks isoja painoja? Toisaalt se sanoi että haluaa nukkua yhen yön rauhassa. Millainen poikaystävä sanoo tuollaista?? Mut sit se sanoi että ei mun tarvi murehtia koska ei se johdu musta. 

Ähh.... en vain kestä  olla ilman sitä. Tuntuu et mun kroppa etsii kokoajan halia, syliä, jota se ei löydä koska se, joka voisi antaa halin, ottaa syliin, on liian kaukana.

Mussu sanoi että sillä on paha olla tässä mun huoneessa. Todennäköisesti siksi että se ajattelee niitä kaikkia joiden kanssa olen jakanut tän huoneen... 

Mulla on tosi paha mieli. Pitäis treenaa, pitäis lähtee lenkille. Ei jaksa. Ei pysty. En halua. Haluanpas. Mitä minä haluan? Sinut..

Mikset vain anna minulle anteeksi että olen tyhmyyksissäni satuttanut sinua? En voi korjata niitä asioita enää. Oon jo pilannut kaiken. Mussu sanoo että se ei tuu enää ikinä meille...Sen takia mitä kaikkea likaista oon kotonani tehnyt muiden kanssa. Tuntuu niin pahalta! Mitä mä oon tehny niin väärin että mun täytyy kärsiä tällaista elämää? Se on varmaan se karma. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mutta oliko se kaikki tämän arvoista? Kysymyksiä, kysymyksiä. Vaan missä ovat vastaukset?

Haluan tuskaa, haluan kipua nyt nyt NYT! Tuntuu liian pahalta. En tahdo kestää mutta en voi luovuttaa, en voi olla heikko ja mun täytyy käyttää tää kaikki tuska hyväkseni. Muuten olen heikko, liian heikko. Partaterä houkuttaa kaapissa...
.

 

Mä haluan elämältä enemmän kuin mitä se nyt mulle antaa. Itseasiassa mä ajattelen että elämä ei anna mulle mitään, se vain ottaa vähitellen multa kaiken. Ainoa valo mun elämässä on mussu, ja ajatus siitä että meillä on yhteinen tulevaisuus... Mutta mä pilaan aina kaiken.