Eilen kaikki meni niin hyvin.. tänään.. noh. ei niin hyvin, ja päivä on vasta nuori. Minulla oli suunnitelmissa nukkua puoleenpäivään ja lähteä sitten lenkille, mutta sisko oli tehnyt aamiaista ja sydän ei antanu armoa kieltäytyä. Söin sitte paahdetun ruisleivän jonka päällä kurkkua ja kevytleikkele, kupillisen kaakauta ja n. desin maustamatonta 0,1% jukurttia. Ei sinällään paha, tiedän mutta sitten jumituin keittiöön ja bongasin sellasen kookos-suklaapalleroboksin (ehkä n 20grammasia suurimmaksi osaksi voita ja sokeria olevia leivoksia) ja ahmin niitä saman tien kaksi mötikkää nassuuni. Tein sen niinkuin unessa. En tajunnut laittavani niitä suuhun ennen kuin olin jo niellyt ne. Ja sitten iski pakokauhu. En muista, milloin oisin viimeksi tuntenu sellaista paniikkia. Mun niskaan nousi kylmä hiki ja tärisytti ja musta tuntu että kuolen siihen paikkaan. Kuulin myös pääni sisällä äänen joka sanoi: "Idiootti, miks sä söit ne? Eilenkää et tarttenu herkkuja vaikka oli herkkupäivä. MIKS SÄ SÖIT NE!? OKSENNA NE! NYT"
... Ja minä tottelin.
Makasin vessan lattialla niinkuin unessa, en edes tuntenut olevani siinä. Ihan kuin oisin katsellut itseäni ulkopuolisen silmin.
Kun siitä tokenin, teki niin mieli satuttaa itseäni. Mutta olin luvannut mussulle, että en tee sitä enää. Kerran kun olin sen luona, sain paniikkikohtauksen, ku se pisti mut puhuu ahistavista asioista, ja raavin kämmenselän auki, ja arvet näkyy vieläkin :/
Pyöritin sitte sellaista painotettua "hierovaa" hulavannetta 10 minuuttia ja nyt mulla on vyötäröllä ja lantiolla mustelmat siitä. Voin sanoa että en satuttanut itseäni...on purpose.
En aio oksentaa enää ikinä. Lupaan sen itselleni, se on liian kamalaa.
En syö enää mitään, mikä tuottaa mulle halun oksentaa. Sillä tavalla en enää sorru.
Täydellisen pienet jalat, täydellinen thinspo, täydellistä.
Minäkin olen vielä joskus niin pieni että olen täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)