En syö enää ikinä. Katottii äitin kanssa valintakoekirjoja sun muita koulutusjuttuja ja äiti kaivoi karkkirasian sen työpöydän laatikosta. Onnistuin vastustamaan kiusausta... ALUKSI. Mutta sit äiti alkoi mussuttaa ja mässyttää niitä karkkeja aivan mun naaman edessä ja se karkkien tuoksu... Sit sorruin ottaa yhen. Ja toisen. Ja kolmannen.... ja neljännen ja ja ja ...... OKSETTAVAA! miks en voi hillitä itseäni?? missä mun itsekuri on? Missä mun omanarvontunto on?
Menipäs sitte kympin hölkkälenkki ja puolentunnin tehoreeni ihan hukkaan. Harakoille etten sanoisi. ei musta koskaa tuu laihaa tällä menolla ku oon tällanen säälittävä laiska itsekuriton läskipaska. Kiitos ja anteeksi.
Jep, elämä ei musta hevillä irtoa..... Mutta minä irtoan elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)