I've become so numb

Piiitkä huokaus. Väsyttää taas kaikki. Oon niin kyllästyny kaikkeen. Sanoin mussulle, että tarvin tauon tässä meijän jutussa. Koska siis mä kuvotan mussua, mun eksien takia. Se ei välillä edes nuku mun vieressä, vaan lattialla, koska oon niin ällöttävä. Se sanoi eilen että mitkään mun treenailut ja laihdutusyritykset ei tee musta parempaa sen silmissä, koska sen mukaan mä oon "eläimiinsekaantuja" oon "pannu ihmisapinaa" ja kaikkea muuta... 

Mulla on niin paha olla tässä elämässä. Oikeesti, nyt on niin tyhjä olo, kun poistin mussun kaveresta facebookissakin. Sehän tarkoittaa sitä että kukaan ei puhu mulle. Mulla on niin kova ikävä mussua, mutta yhtäaikaa haluaisin että se pysyis kaukana. Että se kattois peiliin, lakkaisi loukkaamasta. Lakkaisi puhumasta musta pahaa sen kavereille... Sanoin sille tänään, että niin kauan ku mun menneisyys määrittää sen, mitä mä oon nyt vaikuttaa enemmän ku se mitä mä oon nyt, mussun on turha väittää rakastavansa minua. Haluaisin että se näkisi kuinka paha mulla on olla. Haluaisin että joku näkisi.. Haluaisin että mussu sanoisi sitten kun otan siihen taas yhteyttä, että " oon tajunnu että mussakin on vikaa, anteeksi tuottamastani mielipahasta, yritän olla parempi jatkossa"

Äiti uteli tänään että miksi oon niin allapäin. Sanoin että elämä kyllästyttää ja se ois halunnu tietää enemmän, mutta en halunnut sanoa. Mussu on täydellinen vävykandidaatti... tai niinhä ne luulee. Tietäisivät vain oikeasti millaista parisuhdekiusaamista joudun kokemaan lähes päivittäin. Ei väkivaltaa, ei koskaan fyysistä. Mussu on vain niin taitava manipuloimaan että saa minut häpeämään olemassaoloanikin aina. Tunnen itseni niin likaiseksi, pahaksi, huonoksi, käytetyksi... En oo tuntenu ikinä aiemmin sellaisia tunteita, kuin vasta mussun kanssa. Kaikki sen takia että minulla on ollut muita miehiä. En halua olla ilman mussua, koska kaikki on muuten hyvin... Vain sillon ku joku laukaisee tilanteen missä muistuu mieleen mun eksät tai menneisyys niin piru on irti. Mussu ei vain koskaan ole väärässä, aina oikeessa. Yritäppä sanoa narsistille, että vittu muuta ittees tai mä lähen. 
Tää on nyt jo toinen narsistisuhde mikä mulla on, eikä ikää oo tosiaan ku se reilut 19. Onko mun parisuhteet kirottuja vai mikä on ku mun miesasiat ei tunnu ikinä oikein järjestyvän järkevästi. (joojoo, oon tosi nuori vielä, mutta narsistin kanssa eläminen kerran elämässsään, ja siitä irti pääseminen on jo semmonen haaste että ei toista. Saati sitte ku sattuu vielä toinen mokoma viiden vuoden sisällä)

Syömiset on vähän meinanneet unohtua tänään, aamulla join puoli kuppia kahvia, koska se jäähty kuppiin ku unohuin lukee lehteä, lounaaksi kaksi pinaattilettua ja vähän salaatinlehtiä, viinirypäleitä, kurkkua ja pari fetakuutiota. Päivälliseksi samaa salaattia. Iltapalaksi puoli kuppia maustamatonta jugurttia. En jaksanu tänään lähteä lenkille, oon maannu aikalailla vaan sängyssä, nukkunu ja sit myöhemmin kävin valokuvaamassa kallioilla. Miten voi olla näin tyhjä tunne? Mikä tää on? Järjellä ajatellen mun pitäis olla poissa tolaltani tän päiväisten juttujen ja aiempienki vuoksi, sen takia että otin taukoa mussusta.. Ei tunnu yhtään miltään. Ei itketä, ei naurata. Mä vaan oon. 

Yks asia on kuitenki ihana, se että mun paras ystävä on tullu nyt kesäksi  tänne, ihanaa, en oo yksin! Mutta toisaalta, en tiiä jaksanko lähtee sen kaa kiertää baareja ja biitsejä ja tehä juttuja, nukkuminen kuulostais vaan parhaalta vaihtoehdolta aina kaikkeen. 

Pitäis tehä niin miljoona juttua ja lukea pääsykokeisiin jotka koputtelee jo ovella, mut mä vaan makaan. Mikä tää on tää vetämätön olo ku mikään ei tunnu miltään?