Kun rauta ei nouse

Tilasin eilen kreatiiniä (ettei mun lihakset surkastu) ja magnesiumia (kramppeihin joita nykyään on paljon..). huomenna ois tarkoitus pitkästä aikaa läheä salille. Aattelin mennä heti aamusta, kun se aukeaa että siellä ois mahollisimman vähän porukkaa. Sais treenaa rauhassa. Salille on about 7km nii aattelin pyöräillä sen, eli saan kivan lenkinki vielä. Oikeesti pakko tehä  nyt jotain, ottaa itteään kunnolla niskasta kii. Tasan kuukausi kesään... Sit on pakko olla kunnossa. Ja fit. Mussu tukee mua. Se sano että lopetetaan yhessä herkuttelu, lopetetaan kahvin juonti (kofeiini vaikuttaa negatiivisesti kreatiinin imeytymiseen ja heikentää proteiinisynteesiä). Mä haluun näyttää hyvältä, haluun  et mua katotaan et huhhuh mikä kissa. Oon nyt kattellu noita fitness sivuja taas vaihteeksi, ja oon alkanu taas ihailla lihaksikasta kroppaa. Oon tajunnu että tällä treenaamisella ja syömättömyydellä oon tuhonnu niitä mun olemattomia lihaksia ja nyt haluan ne takas. Kuukaudessa pitäs tulla lisäravinteiden kanssa selvää muutosta, varsinki jos treenaa oikein ja syö... Se syömisosio tulee olemaan se vaikein. Mutta pakko, koska oon luvannu itelleni että saan mennä shoppaamaan vaatteita vasta sit ku paino on pudonnu neljä kiloa, ja oon saanu sikspäkin. Ne voi kumota toisensa, mutta molempien pitää tapahtua! vaikka niin että ensin pudotan ne kilot ja sitten sitä painoa saattaa tulla takas kyllä lihasten kasvun vuoksi mut ei se sit haittaa mua, mulle tärkein on se, mitä nään peilistä, en osaa luottaa vaakaan. Haluan, että mulla on hyvä olla mun kropassa, haluan että näytän hyvältä vaatteissa, ja ennen kaikkea ilman! 

Sillä nyt on ongelma. Musta tuntuu että mussu ei enää halua mua... Tai siis ku eilen illalla huviteltiin kattomalla pornoa yhessä ja koin tilanteen niin että molemmat haluaa ja näin, mut sit ku se leffa loppu niin mussu vaan käänty ja veti peiton korviin ja sano "öitä". Ei mitään. Ei edes "hyvää yötä rakas" tai jotain... Toissailtana sama juttu, mutta kiusoiteltiin vähän kuitenkin. Se tosin vaan pahensi juttua ku sit yhtäkkii ku oisin halunnu tosi paljon niin se vaan työntää mut pois ja alkaa nukkumaan. Tosi outoa käyttäytymistä... Sit se aamul on niinku mitään ei ois tapahtunukkaan... Ja taas sama pervoilu jatkuu koko päivän. Miksi mies tekee näin?? Tuntee itsensä niin ällöttäväksi.. 

Haluan siis olla niin kuuma että mua ei voi vastustaa... Sanoinkin siitä mussulle tänään, kun köllöteltiin mun sängyllä että: "Haluaisitko sä mua jos mä oisin laiha ja hyväkroppanen?"
Mussu jotenkin kierteli ja oli kauheen vaikea ku sanoi että ei mussa oo nytkään mitään vikaa, että oon just hyvä jne. Ei vastannu kysymykseen. Haluan että mussu haluaa mua.. Eikai oo väärin haluta poikaystävän haluavan mua?

Isä pääsee takas töihin ensviikolla. Jouduin tänään lainaamaan ätille 200e ku niil ei ollu varaa junalippuihin hesaan, ku äiti lähtee johonki koulujuttuunsa sinne.
Surullista... Äiti on niin masentunu ku rahat ei riitä mihinkään. Isä on niin masentunu ku rahat ei riitä mihinkään... Mie oon niin masentunu ku rahat ei riitä ja kaikki kärsii siitä että kaikki tietää tän meidän perheen taloudellisen ongelman, mutta kukaan ei puhu siitä, ei kellekkään. Kaverit ja perhetutut luulee että meillä menee ihan hyvin. Mutta joskus äiti ja isä puhuu hiljaa illalla keskenään siitä, miten laskut meinaa mennä ulosottoon, miten luottokortit kuoletetaan ku laskuja ei pysty maksaan ja miten äitin etäopiskelut etelään hoidetaan kun ei tahdo ruokaan riittää rahat. Se on uskomattoman pahantuntoista kuulla, kun tietää että porukat ei tarkoita sitä niin etttä kukaan muu kuulis...

En toivois että oltais rikkaita tai mitään, toivoisin vain että meidän perheessä ois varaa kaikkeen tarpeelliseen niinku auton korjaukseen, bensaan, tiskikoneen ostamiseen (ollaan tiskattu käsin viimeset pari-kolme kuukautta ku se hajos), ruokaan... Ehkä mä en toivo liikoja? Haluaisin että edes ihmiset mun ympärillä ois onnellisia. Mä en voi olla, en koskaan mutta eikö mun rakkaat sais olla? Tuntuu että mua ympäröi paha karma, että kaikille mun läheisille pitää sattua kaikkea pahaa ihan vain sen takia että ne on mun läheisiä.. 
Vihaan itteeni, oikeesti. 

Itkin tänäänkin. Mussulle. Kuinka huonosti kaikki on, kuinka ainoa asia mikä mun elämässä on hyvin on se, ja kuinka mua surettaa ku mussulla on asiat huonosti.  Mussu sanoo että ei oo mitään hätää, että kaikki on hyvin, että mussa ei oo mitään vikaa.. Mutta mie tiedän, että mussa on kaikki vialla, perheestä lähtien. Haluaisin niin olla joku muu. Joku onnellinen, iloinen, laiha, timmi, kaunis, suosittu, elämäniloinen...

Mut pitää vaan muistaa pukea aina aamuisin se naamari päälle, ja esittää sitä iloista reipasta Pikkaa joka ehkä olin joskus, joka joskus harvoin pääsee mussa vielä esille. Tekohymy naamalle ja töppöstä toisen eteen lenkkipolulla. "kaikki on hyvin, mua vaan väsyttää! :)"