Mä oon vakuuttunu tästä. Mussu näkee mut vaan läskinä. Eilen ku lenkitettiin sen koiraa, mä olin pukenu vyötäröltä reisiin asti pitkän hameen ja kehuin kuin se on hyvä hame ku se peittää mun ongelma-alueet, nii mussu tokas siihen että mikset laihduta niitä reisiä nii ei tarttis valittaa aina.
Suutuin ja nielin kyyneleitä. Samalla kuitenki ääni huusi mun korvaan että NONIIN NÄÄTKÖ NYT! OOT LÄSKI JA KAIKKI MUUTKI TIETÄÄ SEN NYT VAAN SUA VITUTTAA KU KUULET SEN JONKU MUUNKI SUUSTA.
Illalla juttelin mussun pikkusiskon kans (se on vähän vajaa, ja sillä on lääkitystä vähä siihen sun tähän) nii mussu suuttu mulle jostain ja lähti ovet paukkoen omaan huoneeseen. No mä menin perässä ja sit mussu tuli mun syliin ja sanoin "Luulin et olit suuttunu." Mussu työntyi pois sylistä ja tokas että "Nii no löysit näköjään tasoistas seuraa."
Eli oon tyhmä ja läski. NICE.
Sit mentii saunaan ja jossain välissä alettiin jutella, ja juttu lensi jotenki siihen että mua pelottaa muuttaa omilleni, ku pelkään että sairastun pahemmin. Mussu sano että mee hoitoon. (kyllä, juuri noita sanoja hän käytti.)
Aina kun yritän puhua sille siitä että haluaisin laihtua ja olla kaunis ja että kuin mua pelottaa kaikki, mussu kääntää puheenaiheen toisiin, itselleen tärkeisiin asioihin. Tai suuttuu ja mököttää.
Mitä mä teen?
En oikeesti enää tiedä mihin tää mun elämä on menossa ja että kuka mä oon, ja että keneksi mä haluan tulla.
Haluaisin että saisin jo sen asunnon ja pääsisin kuihduttamaan itseni pois tästä elämästä. Kuolisin ainaki onnellisena, laihana, pienenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)