Yllätyksellinen, ristiriitainen elämä, osa 473

Enpä ole kai sitten lähiaikoina menossa mussun luokse  enää.. Perjantaina se muuttaa pysyvästi ouluun. Mussu sai viimein ajokortin viimeviikolla. Yllätyksellistä oli, kuinka se pyysi, että lähdettäisi baariin ja se olis kuskina. Olin äimän käkenä moisesta. Ollaan oltu yhdessä nyt 10 kk, ja yhtään kertaa se ei ole mun kanssa halunnut lähteä juurikaan yhtään mihinkään, mistään baarista nyt puhumattakaan.

Tutustuin myös viimeviikolla mussun isosiskoon paremmin. Se oli ostanut pullon punkkua, ja halusi nautiskella sen mun kanssa, sen kunniaksi että sillä loppui työt. Siinä tissuteltiin pullollinen ja juttu juoksi. Mussun sisko haki toisen pullon vanhempiensa kaapista (se oli sen itse kuitenkin ostanut!) Ja juotiin sekin. Sain kuulla, että mussun sisko (alan kutsua häntä Maijaksi) oli sairastanut bulimiaa jo monta vuotta, ja vieläkin oirelee aika-ajoin. Huomasin myös miljoonia muita yhtäläisyyksiä meissä, kuinka nuorempana karattiin yöllä kotoa yöjuoksuille ja palattiin aamulla kuuden aikaan pyjama kainalossa. Kuinka monia miljoonia valheita piti vanhemmille kertoa, että ryyppyreissut ja kotibileet jäivät pimeän peittoon niiltä. 

Tunsin kertakaikkiaan, että viimeinkin on joku, joka todella ymmärtää minua!

Kävimme aamuyöllä puoli neljän aikaan pyöräilemässä kylällä ja poltimme tupakat (joita nykyään minulla on aina muutama laukussa mukana kun olen mussun luona). Tunsin eläväni. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta tämän maailman kanssa, sinä yönä. Palattuamme kömmin suihkun kautta mussun viereen nukkumaan (se oli mennyt nukkumaan jo ennen kuin olimme Maijan kanssa aloittaneet edes toista punkkupulloa). Halin mussua ja pussailin sitä poskelle ja hiuksiin. Minulla oli niin hyvä olla!

Aamulla heräsin siihen, että mussu silitteli poskeani ja halitteli minua, ja kuiskasi korvaani "Rakas, olen niin onnellinen että sinä olet siinä."

Pian kaikki kuitenkin muuttuu. Viikon päästä alkaa yliopisto-opiskelu, mussulla oulussa, minulla täällä. Olen yksin. Edes joka toinen viikko ei ole mahdollista nähdä, sillä välimatka on järkyttävän suuri, eikä junakaan aivan halvaksi tule. 

Porukat oli järkyttyneitä siitä, että otin opintolainaa. Aion säästää sen ASP-tilille, että sitten kun valmistun, minulla olisi käsiraha asuntoon. Aikani vakuuteltua, sain vanhempani rauhoittumaan, ja uskomaan, että valmistuttuani minä olen kykenevä maksamaan lainan, enkä aio sitä humputella opiskeluaikanani. 

Soluihin on jonoa 2-3kk. Toivon saavani edes soluasunnon itselleni. Olen jo kauan aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että saisin yksiön. Ehkä ensi syksynä?

Mutta, huomenna alkaa taas arki minun kohdallani, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa ilmaisena lapsenvahtina olemista. Mutta huomenna mun elämä taas rutinoituu, olen tehnyt ensiviikon aikataulut valmiiksi, en voi poiketa niistä. Olen myös kirjoittanut ruokailut, ja ruuat ensiviikolle, joten niitä on helppoa noudattaa vain vilkaisemalla kalenteria. 

>>> tämä kuva on tältä aamulta. Ajattelin alkaa postaamaan kuvia itsestäni, joskaan en aio kasvojani paljastaa. Kuvassa näkyy ylpeyteni aihe, kylkiluut ja hieman lonkkaluuta. Anteeksi laatu, koska puhelin.