äiti käytti mua tänään siellä lääkärillä. Lääkäri ei osannu sanoa mitään, sanoi vain et mun veriarvot on normaalin alarajoilla ja sain lähetteen vatsalaukun tähystykseen ja uusiin verikokeisiin. Äiti tuumasi autossa että oon liian laiha. Että luut kuulemma töröttää ja painan ihan liian vähän. Että olen anorektinen. Mie sanoin äitille että mie syön. Lähes koko ajan, ihan mitä vain. Että jos tätä useammin ja enemmän enää söisin, olisin jatkuvasti ruokaa suussa. Periaatteessa en valehdellut...
ja tottahan sitä lääkärikäyntiä piti velun ja annan kanssa käydä juhlistamassa hesessä. Ahdoin napaani mega - vitun - aterian ja sitte juoksin kaupasta vielä kahvipaketin ja suklaapatukan, jonka ahmin heti kotiin päästyäni. Koko matkan pelkäsin että Lucky olisi jo kotona, muttei onneksi ollut. Pikapikaa vesilasi valmiiksi, vasempaan käteen muutama pala vessapaperia ja oikea märäksi hanan alla ja niin sitä mentiin. Oksensin niin lujaa että rintakehään sattu. Ajattelin vain että kaikki pois ja mahdollisimman nopeaa, ettei Lucky saa tietää.
noh, tähystys on maaliskuulla ja verikokeet ja kontrolliaika myös...
mutta kuitenkin, mie valehtelin minun äidille. Mie taidan valehdella kaikille, satuttaa niitä. Enkä voi muutakaan...
tänään on pakko käydä ostaan tohon vaakaan se paristo. En kestä enää tätä epätietoisuutta. Ja aloitan sairaalakeittodieetin heti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)