mua pelottaa

mua pelottaa ihan saatanasti se huominen lääkäriaika. Mie en tiiä miten päin olisin oikein... Mua pelottaa et mitä se lääkäri tekee ja mitä se sanoo niistä verikokeista. Mua myös pelottaa jos se ottaa lisää näytteitä tai mittaa verenpainetta ja mul on noi tuoreet haavat pitkin käsivartta... Ja entä jos mul on joku vakava elimellinen sairaus? Joudunko hoitoon? Tai entä jos mun arvot on niin huonot ja jos se tajuaa että miks mun kaula ja poskipäät ja nenäontelot on ihan turvoksissa? Entä jos se lääkäri tähystyttää mun kurkun tai vatsan ja tajuaa ettei siel oo mitään vikana ja hoksii et mulla on niin huonot veret vaan koska itse aiheutan sen? Oikeesti. En muista koska oisin ollu näin peloissani. Tänä yönä ei uni tule senkään vertaa ku yleensä...

Lucky ei ymmärrä mua. Miksi en jaksa mennä kouluun, miksi oon aina liian väsynyt tekemään mitään, miksi turvaudun aina känniin tai ruokaan tai syömättömyyteen, se sanoo että siitä tuntuu että mie en enää rakasta sitä. Että tää on sille rankkaa katsoa ku se tietää että se ei voi auttaa mua ja tietää et mul on joku ja että siitä tuntuu pahalta etten voi kertoa. Mie jo melkein toivon että se lähtis jo armeijaan ja sinne rauhanturvajoukkoihin, seurais unelmaansa ja antais mun seurata omaani, toteuttaa sitä kaikessa komeudessaan. Mutta silti rakastan liikaa ja pelkään Luckyn puolesta. Että se satuttaa itsensä, tai kuolee siellä kaukana, samalla kun mie teen hidasta kuolemaa täällä. Kukapa ei pelkäisi rakkaansa puolesta?