Muistatte varmaan että kerroin taannoin kuinka mulla ja mussulla ei mene oikein hyvin..
Kuinka se ei tuu enää ikinä käymään meillä ja kuinka aika käy vähiin. Mussu jätti mut viikonloppuna, mutta parin tunnin päästä se halus mut takaisin ku ei kestäny ajatusta elämästä ilman mua. Se sanoi että haluaa mun lasteni isäksi, ja tehdä minusta vaimon jonain päivänä.
Viikonloppu kului pohtiessa miten meidän suhde saadaan toimimaan ja ahistuin siitä että en ollu nähny mussua viikkoon, kun en tienny työvuoroista että oisin voinu mennä sen luo...
No, toissailtana se yhtäkkiä ilmestyi meidän kotiovelle! Olin omassa huoneessa laittamassa yökkäreitä päälle, kun yhtäkkiä olin kuulevinani ovikellon. Luulin aluksi kuulleeni vain ääniä, koska minulla oli musiikki pauhaamassa. Sitten kuulen pienimmän pikkuveljeni kiljaisevan mussun nimen. Sydän hypähti kurkkuun, ajattelin että olisiko mahdollista... järki sanoi että ehkä pikkuveli oli nähnyt mussun kuvan tai jotain mutta sitten kuulin äidin äänen kysyvän "miten sä tänne tulit?" Siinä vaiheessa pinkaisin portaat yläkertaan ja voi sitä onnen määrää! Mussu seisoi ihkaelävänä meidän eteisessä, komeana ja hyväntuoksuisena kuin aina!!
Hyppäsin mussun kaulaan ja itkin onnesta... Oli paras yllätys ikinä! Mussu on ihana... Rakastan sitä niin paljon!
Pelkäsin että mun arvet näkyy. Että mussu huomaa ne. Kun oli sauna, yritin kaikin keinoin olla menemättä, sanoin että on paha olo, että päätä särkee... mutta lopulta mussu sai mut suostuteltua... Pelkäsin kuollakseni että mussu huomaa ne arvet ja mustelmat... Onneksi ei nähnyt. Onneksi sillä on niin huono näkö! (kaihi toisessa silmässä ja muutenkin -5 molemmissa). Seuraavaksi tulossa jotain todella kiusallista, älä lue eteenpäin jos kiusaannut helposti! Oikeesti, seksi ei oo ikinä tuntunut niin hyvältä kuin toissayönä!! Toisaalta, olin jo valmiiksi niin onnellinen että sain mussun viereeni nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni, lienekö sillä merkitystä... :)
Miks mun pitää olla sairas? Mussu rakastaa minua juuri tällaisena, oon siitä varma. Miksen minä rakastaisi?
Anna sanoi tänään että sen mielestä mulla on ongelma. Käytiin hesessä annan ja velun kanssa ja mä söin juustoaterian, vaivoin. olin täynnä jo ranskisten jälkeen (jotka oksetti mua)...
Ai niin ja työt loppu. Iha yhtäkkii vaa.. Mulle soitettiin että työsuhde loppu. BLÄÄh. Ei sit ookkaa rahaa mihinkään.. ja oon eläny ihan yli varojeni tän ajan ku oon ollu töissä. Toivottavasti saan jonku toisen duunin piakkoin...
Mut en jaksa stressata työttömyydestä. En nyt, kun mussun kanssa menee niin hyvin. Tuntuu et mun elämällä on taas tarkoitus, tai että " ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)