We're runnin' out of time

Mussu luki mun Ana-log nimistä päiväkirjantyyppistä kirjoitelmaa koneelta, ku se laitto mun koneella leffoja tikulle. Se järkyttyi aika pahasti... Se tosin sanoi että sen mielestä mun pitäisi hakea apua mun ortoreksiaan eli senki mielestä oon selvästi liian lihava anorektikoksi. Se sanoi että on musta hirveän huolissaan, että mä kirjotan tosi pelottavaa tekstiä, jollaisen kaltaisia ajatuksia se ei oo kuullu mun puhuvan. Tottakai mä suutuin sille aivan järjettömästi että se oli selannu mun tiedostoja, vaikka eihän mulla sillain mitään salattavaa ole. Mutta hävettää niin paljon, hävettää että mussu tietää nyt mun ajatuksista. Siitä, mitä mä oikeasti ajattelen. Mun täytyy laihtua. En oo uskaltanu vieläkään käydä vaa'alla... Tuntuu että painan ainaki miljoona kiloa. En oo ainakaa pienentyny tällä mähöämisellä. Pakko oikeesti lakata syömästä karkkia ja muuta, vaikka mussu tahtoisikin ostaa leffamässyä niin miksen mie vois syödä vaikka porkkanoita? Mun pitää kalastaa se kadotettu itsekuri jostain takaisin.

Mussu kysyi eilen, että haluaisinko mennä kihloihin ennen ku muutetaan yhteen. Tottakai haluaisin, ja mussukin haluaa, mutta tuntuu että kaikki hyvä varmasti loppuu sitten oikein rytinällä, jos mennään kihloihin. Kun tää meidän suhde on ollu suhteellisen ailahtelevainen, varsinkin mussun osalta. Mutta toisaalta, ehkä kihlautuminen toisi sitä pysyvyyttä? Kun mussu on kuitenkin aika vanhanaikainen. Ehkä meidän suhde kestäisi paremmin sitten? Hmm... 

Kesään on enää niin vähän aikaa.. Löysin cubuksesta ihanat farkut, mutta lupasin itselleni että saan ne vasta sitten kun voin ostaa sen pienimmän koon. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin enemmän voi mennä harhaan. Tässä on vappu tulossa ja vaikka mitä tulee syötyä silloin. Pelottaa jo valmiiksi. Toisaalta odotan vappua tosi innolla, koska onhan se eka vappu, jota saan juhlia ylioppilaslakki päässä! Mutta kaikki ne kalorit joita alkoholijuomissa on.. Mutta punaiset kalat, ah mikä rakkaus <3

Voisinpa vain sormia näpsäyttämällä kutistaa tuota mahaa, voisinpa silmiä räpäyttämällä pienentää reiteni niihin ihaniin farkkuihin sopiviksi. (josta tulikin mieleeni, ne mun thinspopökät on nyt ihan jees jalassa) Hittoku voisin vain laihtua hetkessä. Miksi piti edes herätä näin aikaisin? Söin aamupalaksi maitorahkaa vadelmahillon kera... muuten koko aamupala ois jääny ja oisin syöny sitä lounaaksi. Mutta noh, ehkä mä sitte skippaan lounaan.

Tuli vaan mieleen yhtäkkii että entä jos mussu löytää tän mun blogin? Mitähän siitä seuraa... Oon kuitenki kirjoittanu tänne aivan kaiken, tosi avoimesti, se mun ana-log oli aika pientä tähän verrattuna.

Oon oikeesti tiättekös aika hukassa nyt. Niin paljon hyvää odottaa aivan vähän matkan päässä, mutta pitäisi vetää kunnon spurtti ja ottaa loppukiri että saavuttaisin sen. Kun nyt tuntuu että meinaan jäädä vain makaamaan juoksuradalle aivan maaliviivan tuntumaan.