Oon oikeesti syöny ku sika enkä oo liikkunu yhtään, viikkoon!! En oo uskaltanu käydä vaa'allakaan koska en tosiaankaan halua nähä niitä numeroita siellä. Sovin itseni kanssa että sitten kun minusta tuntuu kevyemmältä, käyn vaa'alla. Nyt oon niin kertakaikkisen turvoksissa että painoa on voinut hyvinkin tulla kolme kiloa lisää.
Mutta, kaikki tämä johtunee siitä, että koska minulla ei siis enää ole töitä, ja oon ollu flunssanen nii en oo käyny lenkillä, en oo juuri tehny muuta kuin maannu sohvalla ja kattonu telkkaria, tai mussun luona maannu sängyssä kattoen supernaturalia. Plaahh. Mutta pääasia että mussun kanssa asiat on nyt viimeinkin hyvin. Ainakin toistaiseksi. Ja aion nauttia siitä, vaikka se tuokin mukanaan lisäkiloja kaikenmoisen herkuttelun vuoksi. Voisinpa vain olla luonnostani laiha, jolla on voimakas aineenvaihdunta. Voisin syödä mitä haluan ja mikään ei silti jäisi mun kroppaan. Sanoin tuosta mussulle, että miten onnekkaita oikeesti luonnostaan laihat tytöt on niin mussu sanoi että ne näyttää miehiltä, eikä niillä oo muotoja, vaa ne on semmosia "hyviä kakkosnelosia jotka on pilattu kahella reiällä".
Luopuisin vaikka heti mun D-kupista, luopuisin mun pepusta, luopuisin kaikista "hyvistä" ominaisuuksista mussa. JOS VAIN OISIN LAIHA. Oisin niin onnellinen. Haluan katsoa peiliin ja pitää näkemästäni. Haluan mennä saunaan ja röhnöttää miten haluan enkä istua polvet koukussa kädet ympärillä. En voi sietää näitä vatsamakkaroita ja naurettavan paksuja, löysiä reisiäni. Otin vähän mittoja, ja mun reisi on paksuimmasta kohdasta 49 cm ympärysmitaltaan. HYI. Ja mun allit roikkuu ja hytisee. Pakko treenaa. Mutku ei jaksa eikä oo aikaa. Mulla ei oo mitään muuta ku aikaa mutta silti se aika menee johonkin ihan muuhun. En käsitä mihin...
Tunnen itseni sinivalaaksi. Mussu on ottanut kaikenlisäksi tavakseen hytisyttää mua. Ihan niinku se nauttisi siitä tavasta millä mä hytisen. Kun kaikki ihrat tutisee ja lytisee. Yökötän itseäni.
Voisin alkaa suorittaa iltatreeniä nyt, kun oon kerrankin yksin eikä kukaan nää kun pakerran istumaannousuja ja jalannostoja ja punnerruksia.
Sori tästä angstaamisesta taas, en vain voinut pitää näitä ajatuksia enää mun pään sisällä.
Haluan olla tällainen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)