Kilo höyheniä: Aurinko paistaa mut mun pään sisällä on sadepilviä

Mun paino oli pudonnut yön aikana kokonaisen kilon. Luulenpa että kaikki se paino mitä on nyt tullut tässä muutaman pävän sisällä ja se käsittämätön herkuttelun himo johtuu menkoista, jotka tuli nyt ensimmäisen kerran neljään kuukauteen. Oon siis sittenkin terve? Olihan se mystinen yhden päivän mittainen megavuoto viimekuussa? mutta se ei ollut menkkojen aikaan ja oli niin omituinen, että ajattelin sen olleen keskenmeno. En käynyt lääkärissä kun vuoto lakkasi silloin heti seuraavana päivänä. Sori, tää kirjoittelun aihe on ällöttävä mutta koska niinku oon jo aiemmin sanonut, kirjoittelen tätä pääasiassa itselleni, että saan jotain tolkkua ajatuksiini :) Kiitos kuitenkin sinä yksi lukijani joka tunnustat lukevasi minun höpinöitä!

Mutta niin takaisin asiaan. Eli tosiaan, mua ällöttää, oonko oikeesti olevinani terve tässä painossa? Oon laihtunu kokoajan ja silti mun kroppa väittää että oon terveempi? Tarkoittaako tää että mun kuuluu päästä aina vain pienemmäksi (niinkuin on tarkoituskin tottakai)? Oon huomannut kanssaihmisissä muutoksia viimeaikoina. Kukaan ei pakota mua enää syömään. Kukaan ei osta tai tarjoa mulle herkkuja. Ihan kuin ne kertois mulle että kyllä sä voitkn laihtua, me vaan vitsailtiin aluksi. Se saa mut häpeämään, koska monta kertaa mussunkin kanssa, meen vaan kattoon ku se syö. Se ei tarjoa mulle enää limppareita tai vanukkaita tai ehdota leipomista. Tuntuu että se kattookin mua että hyi että oot läski. En tiedä, tavallaan on kiva kieltäytyä, kun tarjotaan. Mutta tuntuu se ikävältä kun ei edes tarjota, tuntuu että ei välitetä. Tuntuu että ne on oivaltaneet saman kuin mä, eli ei ruokaa, ei herkkuja eikä mitään mikä ei ole rasvatonta tai sokeritonta. Ei mitään.

Kaikki merkit on nyt ilmassa, että mun täytyy laihtua vielä. Ja paljon. Se kolme kiloakaan ei meinaa lähteä millään. Ja tuntuu että mun paino yrittää kokoajan kiriä takaisin. Haluan olla pieni ja olla miettimättä menkkoja ja sovittaa menemisiä niiden mukaan, en halua miettiä vaatekaupassa että mikä on mun koko, haluan etsiä sitä pienintä. En halua joutua miettimään, miltä jokin vaateyhdistelmä näyttää, koska haluan että mikä tahansa näyttäisi hyvältä. Toisaalta tiedostan sen tosiseikan että koska olen 154 pitkä, en ainakaan voi käyttää maksimekkoja koska näytän idiootilta niissä.. Aion silti käyttää niitä kesällä (pitää vaan leikata helmasta semmonen 20cm pois) ihan vain siksi että mun jalat ei näy, mut on viileä olla.

Musta tuntuu että mun kroppa on päättäny sopetua tähän painoon. Pakko saada putoamaan se paino nyt! Vauhdilla! Vaikka sitten shokkikeinoilla, pakko tehä jotain radikaalia että saan tän kroppani tajuamaan että tässä painossa ei ole hyvä!

Ps. Ne mun thinspohousut menee jo paremmin jalkaan! Enää ne ei näytä niin hirveiltä mun päällä. Se on varmasti se kolme kiloa, mistä se housujen istuminen kiikastaa.

Lopuksi vähän mun lemppari thinspokuvia :)