Tää on niin vaikeeta

Oon nyt mussun luona. Oon saanu järkyttäviä ahmimiskohtauksia nyt täällä ollessani. Mutta en oo vaan pystyny oksentaa ku mussu on kokoajan läsnä. On ollu pakko pitää ne sisällä. Enkä oo päässyt edes juoksemaan. Tai treenaa. Tää on niin oksettava tunne ku maha on täynnä ruokaa.. Vaikka oon syöny suht terveellistä ruokaa täällä nii silti jos on syönyt mahansa  täyteen niin on kauhen syyllinen olo, tuntuu ihan hirveältä. 

Turvottaa.... 

Haluan jo kotiin.. mutta en halua kuitenkaan. Haluan tupakkaa. Haluan olla syömättä. Haluan pystyä tähän, oon jo niin lähellä.. Tosin pieni hinta laihuudesta on jatkuva huimaus, pahoinvointi ja palelu. Puhumattakaan yleisestä kunnosta tai hiuksien tai kynsien kunnosta. Pikku vikoja, kunhan vain saan laihtua. 
Haluan jo sinne etelään, omaan asuntoon että voin laihtua rauhassa. Että kukaan ei oo pilaamassa mun syömisiä eikä rajoittamassa mun liikuntaa. 

Tajuan kyllä, kuinka sairas mahdollisesti oon, mutta toistaiseksi se ei näy mussa, joten voin jatkaa vielä vähän. Oon vieläkin normaalipainoinen... Enää niin vähän normaalipainon alle.... olisinpa jo siellä. Sitten voisin olla onnellinen ja ostaa pieniä vaatteita ja olla pieni.

Mulla on yhet thinspo-housut kotona kaapissa. Ne menee mulle jalkaan jo, mutta kiristää ja puristaa. Näyttää karmealta mun päällä. Mutta kuitenkin. Ehkä se alkuperäinen tavoite paino olikin huijausta itselleni, koska se nykyinen tavoitepaino on niitten thinspohousujenki mielestä se oikea. Oon siis alitajuntaisesti toivonut pääseväni niihin mittoihin mutta luullut että saavutan sen vähemmällä? Olemalla painavampi? Ällötän itseäni. 

Oon syöny täällä suurimmaksi osaksi pelkkää täysjyväleipää ja kaakauta. Leipää! Vaikka vannoin etten syö enää leipää! Mussu koittaa saada mut syömään kaikkea mahdollista pitsasta lämpimään ruokaan ja kaikkea siltä väliltä, mutta en halua. Mussu sanoi äsken että lähdettäisi ostamaan jäätelöä. Ei tule kuulonkaan. Vaikka kuinka tekee mieli, niin ei missään nimessä. Siinä määrässä mitä se laittais mut syömään sitä jäätelöö on melkein 500 kcal ja varmana söisin sen ihan kevyesti näillä mun nykyisillä ahmimislahjoillani. Sit se sanoo että voit sä hyvinki syödä kerran viikossa puol törppöä jäätelöä ku et saa kuitenkaa sun päivittäistä kalorimäärää täyteen. Mutta se ei ymmärrä, että sekin on paha jos koko päivän kalorisaanti ylittää 450 kcal! 

Onkohan muuten normaalia, ku nykyään mulla puutuu kokoajan vasen jalka. Vaikka en edes istuis sen päällä niin se puutuu... Siis mitä ihmettä?

Jos tänään lähtis treenaa mussun kans nii ehkä voisin sen mieliksi maistella vähän jäätelöö... 

Kai on inhimillistä herkutella vaikkei olis herkkupäiväkään? Kunhan sen eteen tekee töitä? 


Oon kyllä miettiny... En taida olla enää oma itseni. Oon tainnu antaa äänelle liikaa valtaa. Onko äänestä tullu uus minä? Se on ainakin suuri osa minua tällä hetkellä. Mutta.. Olenko minä se minä joka luulen olevani? Minusta tuntuu että todellisuuden tajuni on tainnut sumentua jossain määrin. Tuntuu että kaikki ympärilläni on todellista, mutta minä en ole todellinen. Tai toisinpäin, että minä olen ainoa oleva oikea asia tässä maailmassa, ja kuvittelen vain kaiken tänne maailmaan. Pelottavaa...