Ääni huutaa mulle OKSENNA, kuihdu, älä syö, näännytä itsesi olemattomaksi. Se haluaa että musta tulee pieni, pienempi, täydellinen. Silti oon syöny tänään ihan liikaa. Onneksi en syö tänään enää mitään. Lähen kohta bussiin ja mussun luo. En aio syödä huomenna muuta kuin lasin maitoa ja ruisleivän aamulla. Syömisen säännöstely ja etukäteen suunnittelu -ja toteutus on niin pirun vaikeaa mussun luona.... Mutta en voi antaa mussun kääntää mun päätä ja pakottaa mua syömään.
Alotin taas tupakoinnin.. en tiedä pystynkö lopettaa sitä enää ollenkaan, pelottaa vaan kokoajan että mussu saa tietää. Aikuisiahan tässä ollaan, mutta mussu ei voi sietää tupakointia.
Silloin kun en polttanut, ummehtunut tupakan haju oli jotain käsittämättömän oksettavan hajusta, joten ymmärrän mussua kun se sanoo että tupakka haisee aivan syövälle.
Mutta se vie niin ihanasti nälän.. Se rytmittää päivää, se helpottaa.
Tunnen itseni seksikkääksi kun poltan... mun sormet näyttää niin siroilta x-slim tupakan kanssa...
En tiiä pystynkö hallitsemaan tätä stressimäärää ilman röökiä. Parempi kai vain yrittää pärjätä mussun luona muutama päivä ilman ja koittaa löytää kofeiinista tarpeeksi mielihyvää.
Niin ja tottakai mussusta.
Oon laihtunu nyt siihen mun alkuperäiseen tavoitepainoon. Pelottaa tosin että se nousee takas ku oon tänään syöny niin järjettömästi hiilareita.... noh mut ehkä viikon paasto antaa apua, perjantaina koitan päästä vaa'alle taas. Jos se olis sillon ehkä sen kilon lähempänä sitä mun lopullista tavoitepainoa, siihen on nyt se 5kg matkaa. Sit oon täydellinen?
Ajattelin, että jos saan 5 lukijaa tälle blogille, julkaisen kuvan itsestäni täällä. Olisko jotain? Tavallaan se ois myös palkinto mulle, koska oon nyt siinä alkuperäisessä tavoitepainossani...
Pitää vaan luottaa itseensä, pakko kasvattaa sitä itsekuria. Oon jo niin lähellä täydellisyyttä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)