Nothing left

Elämältä putos pohja pois. Sain mussun kiinni valehtelemisesta. Mihin voin enää luottaa?

Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä kaunis kun sinä, jumalatar ,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.

***

Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
kun katsoisit aurinkoon, kun haluut aivastaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki miehet naiset flippaa,
pakko diggaa, kun suihkuun mennes mulle strippaat.
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset naiset miehet on suunniteltu taivaas. 

 ***

Rakastuneet ei nuku, ne ei malta, pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua
Huutaa onnea, halata vastaantulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna

***

Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne, millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa 

(lyriikat lainattu ja osittain muokattu; Steen 1 - Se Tunne Jolla Ei ole Nimeä)

Rakastan mussua liian paljon antaakseni periksi, mutta kun pointtina on että mä oon ollu sille rehellinen, mä en oo valehdellut. En tiedä miten elää sellaisen kanssa, joka ei kerro mulle totuutta. Mä oon ajautunu tähän tilanteeseen sen takia että oon puhunu totta hyvässä ja pahassa, mutta miten mun nyt pitäis reagoida kun en tiedä... toisen suojeleminen pahalta kertomalla valkoisen valheen on toisinaan iha hyväksyttävää, kaikki niin tekee, mutta että itseään suojellakseen, omaa erinomaisuuttaan pönkittääkseen.. en olisi ikinä uskonut.