"Sinä hukutat murheeni paremmin kuin ne perinteiset keinot"

Mainio olo, kerrassaan mainio!

Oon nyt paastonnu 24h ja olo on huippu! vielä ku jaksais tän päivän loppuun, eihän tässä montaa tuntia enää ole :)) Oih, oon jo niin lähellä mun tavoitteita että en malttaisi odottaa että ois jo kesä ja että oisin unelmieni kunnossa! Mutta siihen mennessä pitää tehä kovasti töitä, ja tsempata ja treenata ja paastota ja pärjätä pikkukaloreilla. Täällä mussun luona on oikeastaan tosi helppo paastota, kun kukaan ei oikeesti oo enää kiinnostunu että mitä mä itelleni teen. Ja mikäs mulle paremmin sopisikaan kun se, että kukaan ei painosta tai vaadi syömään. Tulee niin paha olo jo kun haistaa lämpimän ruuan. Mielummin syön ruisleivän tai hedelmän tai salaattia kuin lämmintä ruokaa. Se tuntuu painavalta mahassa... Ällöttävältä. Suuhun jää oksennuksen maku lämpimästä ruuasta.

Haluan päästä jo siihen mun unelmapainoon.. Olo on ku norsulla vaikka paino laskee kokoajan..

 Pitää vaan ottaa itseään niskasta ja miettiä että kyllä ne tulokset jo näkyy niille, joita harvemin näkee, kohta ne näkee ihmiset jotka näkee mua lähes päivittäin ja kyllä mä itsekin vielä ne tulokset tuun huomaamaan :) Gotta stay positive, eikai tässä muu nyt auta. Lisää vaan vettä ja kurkkua niin kyllä ne kilot tästä karisee ja kai toi nahkakin jossakin välissä kiristyy?

 Päätin myös, että laitan koulupaikkahakuni menemään ensimaanantaina. Siihen mennessä mun on päätettävä, mihin haen. Oon ajatellu tradenomin ja restonomin tutkintoon hakemista myöskin, koska sinne mulla riittää paperit heti, täytyy vain menestyä jonkin verran pääsykokeessa niin paikka on mun. Mutta haluaisin niin kovasti päästä sitä psykaa...
Mutta pääasia on että kunhan pääsen pois kotoa, ja kunhan pääsen pois tästä kurppasesta kaupungista, missä tunnen olevani kuin vankilassa, joka puolella on tuttuja, kaikki ainakin tietää kuka mä oon ja kaikkialla on liikaa draamaa, joka aina jollain tasolla koskettaa mua. Haluan pois näistä ympyröistä, haluan piirtää uudet ympyrät, alottaa puhtaalta pöydältä ja olla juuri sellainen kuin haluan, kunhan vain pidän ne kaapit, joissa on luurankoja, visusti lukossa. Sillä tavalla mä selviän. 

Eilen ruualla kun oltiin täällä mussun luona, sen isosisko sanoi että miten meidän parisuhteelle käy ensisyksynä kun mussu on ties missä ja minä myös. Mussun sisko epäili että meidän suhde ei kestä etäisyyttä, koska se vaatii niin paljon. Mä sanoin että ei oo muuta mahdollisuutta ku etäsuhde. Mussun sisko tuumasi että aaaaw ja mussu oli hiljaa... Ku mentii mussun huoneeseen takas, sanoin mussulle että eikö niin että näytetään kaikille että etäisyys ei voi meitä tuhota. Mussu sanoi vaan että "mmmmm..." 

Pelottaa kyl vähän... Mutta jos haen jyväskylän lisäksi ouluun ja tampereelle niin etäisyydet on inhimillisiä miten tahansa käykään. Ja junat kulkee... Kyllähän se on silti aika pelottavaa muuttaa yksin johonkin uuteen kaupunkiin. Mutta se tekee siitä helppoa. Yksin muuttaminen. Voit päättää itse menemisistäsi ja tekemisistäsi. Ja toisaalta opiskeluun keskittyminen on helpompaa kun oot yksin..  Paljon hyvää, paljon huonoa. Mutta pääasiassa haluan nyt vain sen koulupaikan. Sitten voin hengähtää!

On loppujen lopuksi helppoa olla syömättä, muistaa vain, mitä varten sen tekee, ja kun joka puolella on peilejä ja kuljet tahallaan ihonmyötäisissä, vähän liian kireissä vaatteissa ympäriinsä, on vaikea alkaa syödä jotain. Näkee samantien, minne se menee ja mitä se tekee. En halua olla sairas, mutta haluan sairastaa rauhassa. En halua että kukaan puuttuu tähän ainakaan vielä, kun kukaan ei tiedä tästä sairaudesta. En näytä sairaalta. Voin siis vetää tämän kuinka pitkälle tahdon, olla lapsellinen ja kieltäytyä avusta ja huolenpidosta. Kapinoida. Minulla on vielä siihen oikeus, en ole vielä täyttäny kahtakymmentä! Saan vielä hetken käyttäytyä kuin teini. 

Oon aika loppu tähän elämään, haluan uuden. Uuden elämän, jossa voin olla oma itseni, mutta sitä ennen minun  täytyy olla pieni, että voin elää sitä elämää, minkä minä tahdon. Enkä saa sellaista elämää, minkä tahdon, jollen ensin ole pieni. 
Paasto loppui, mussu aneli mua syömään sen isän tekemää ruokaa, ja söin kourallisen uuniranskiksia :S Yhhh... Oisin halunnu nähä kuinka kauan pystyn olla syömättä mitään.

Mussun kainalossa tunnen olevan turvassa.. Tunnen että maailma pysähtyy ja kaikki mun murheet katoaa, ainakin hetkeksi kun saan vain painautua sen hyväntuoksuista treenattua lihaksikasta kroppaa vasten, ja se puristaa mua hellästi lähemmäs, suutelee kaulaa ja poskea ja otsaa ja suuta ja sanoo että kaikki on hyvin, minä rakastan sinua, vain sinua, nyt ja aina. Voisinpa aina olla samanlaisessa rakkauspöllyssä kuin aina kun oon mussun luona. Mikään ei ole parempi tunne kuin rakastuminen